Hirveesti työntää taivaalta vettä. Katto rumisee, vesi juoksee alas kotitietä kohti järveä. Sinnehän sopii vettä. Veneellä rantautuminen ja vesille lähtö on ollut suorastaan hankalaa. Vettähän se vene allensa tarvitsee. Laiturikin on ollut kuivilla jo viikkojen ajan. Eipä ole mitään intoa mennä saunasta uimaan. Joutuis kahlaamaan hyisessä vedessä ihan sopimattoman kauan. Kintut siinä vain sinistyisivät ja hampaat kalisis niin, että amalgaamit putois.
Kissa kärvistelee kuistilla ja kohta naukuu jo sisäänpääsyä. Kiipeä sitten yläkertaan ja kuopaisee kyykkypaikan oman huussinsa hiekkaan. "Siisti täytyy aina olla, sanoi kissa hietikolla. Kaapi päälle tarpeen teon, sievän soman santakeon." Kuka sitä nyt tuossa koiran ilmassa kastelisi tassujaan, kun on oikea kissahuussikin olemassa. Siunattu on tuo sisävessa . . . voikohan vessan muuten siunata . . . ehkä ei, tai kukapa tuon kieltäisikään. Joka tapauksessa, jos ei sisähuussia olisi, niin joutuisi kaatosateessa nilkuttamaan huussiin. "Mikähän on tullut tyttöön nättiin, juoksee yli pihan ja laittaa oven säppiin?"
Eipä ole tyttökään enää nätti, eikä kipaise tai kirmaa. Etenee kuitenkin vielä omin jaloin . . . omaa tahtia . . . omia teitään.
