En ylämummo, enkä alamummo, vaan olinpahan lähimummo. Nyt sitten taas kaukomummo. Kettumummon mummotettavat asuvat kaukana tai sitten toisin päin ajateltuna, itse mummo asuu kaukana. Johan oli sekava selitys, mutta menköön nyt näin.
Siinä lähimummona ollessa ajattelin tietenkin niitä aikoja, kun omat lapset oli pieniä. Niin moni asia on muuttunut; vaipat, tuttipullot, tutit, rattaat jne. Kuvittelin sitten mielessäni millaista omalla äidilläni oli, kun hän vaatimattomissa oloissa hoiti ja kasvatti lapsikatrastaan. Sen tiedän, että aina oli hellan nurkalla emalivati ja siellä likoamassa pienimpien lasten vaatteita. Lehmänmaitoa saatiin tissimaidon jälkeen ja kalakeiton lientä jo parin kuukauden vanhana.
Lukemattomat aatuutilullat äiti hyräili lapsilleen. Sen laulun jo seuraavaksi syntyvä sai kuulla äidin mahassa potkiessaan. Aikakauden tavan mukaan "koivuniemen herra" oli äidin tukena kasvatustehtävässä ja tukkapöllyä sai meistä jokainen. Joillekin tämä kasvatustyyli teki hyvää, joillekin taas enemmän hallaa kuin hyötyä. En paljasta kumpaan ryhmään tunnen kuuluvani . . .
Piti ottaa ihan paperi ja pännä ja tehdä yksinkertainen laskutehtävä . . . Meitä oli kahdeksan sisarusta. Lasken vanhan tavan mukaan, niin että kukin lapsi oli äidin kohdussa 9 kuukautta. Se tekee 72 kuukautta. Vähennetään siitä kuitenkin kaksi kuukautta, koskapa yksi meistä syntyi "seitsenkuisena". Syntyi ja kuoli samana marraskuisena päivänä vuonna 1938.
Äiti oli siis raskaana yhteensä 5 vuotta 10 kuukautta. Jokainen meistä tarvitsi äidin syliä syntymän jälkeen pyöreät kaksi vuotta. Kun ei ollut babysitteriä eikä syöttötuolia, oli äidin syli aina pienimmän oma paikka. Näistä sylivuosista kertyy yhteensä 14 vuotta. Odotuskuukaudet ja sylivuodet tekevät yhteensä melkein 20 vuotta. Aikamoinen urakka yhdelle naisimmeiselle.
Muistelut sikseen. Olen taas kotona Kettukivellä. Onnellisena niin monista asioista; Kettupapasta, lapsista ja lapsenlapsista, siskosta, kodista ja ystävistä:)
Pientä "vihreää miestä" jo ikävöin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti