Päästäinen haudattuna

Niin kuin tiedätte meillä on kissa. Hän se  on varsinaisesti  pomo ja me palvelijoita toistaiseksi voimassa olevalla työsopimuksella. Työnjako on siltä osin harvinaisen selkeä. 

Ei hän yhtään mielistele meitä, on vain aito oma itsensä. Ei viihdy sylissä kuin hetken, mutta tykkää kyllä läheisyydestä, niin kuin esimerkiksi kampaamisesta, mutta vain silloin kun se palvelus hänelle sopii. Oikea kissa siis eikä mikään hiirulainen. 

Hän haistaa hyvin tarkoin ruokaansa ennen kuin alkaa sitä maistella. Ikään kuin epäilisi, ettei siihen vaan ole päästäinen haudattuna. Päästäinenhän ei kuulu kissojen ruokavalioon. Hiiret ja myyrät kyllä. Sitten kinkkupalaa maistellessaan kissa puistelee herkkupalaansa aivan kuin olisi elävän saaliin kimpussa ja haluaisi tainnuttaa saaliinsa ennen kuin oikein kunnolla rouhaisee suuhunsa. 

Semmoinen on kissa. Ainakin tämä meidän kissa. Ilo, onni ja "riesa" saman tuuhen turkin sisällä.

                                                                            MIISU

Appi kaatui

- Appi kaatui.

Höristelen korviani. Ei voi pitää paikkaansa. Ei sodassa ainakaan, nythän on rauha maassa. No, ehkä vanhainkodilla sitten, siellähän sitä kaatuillaan alvariinsa ja lonkat vaan paukkuu. Mutta voiko noin nuorella olla jo appi? Kutsutaankohan tyttökaverin isää nykyään heti apeksi, vaikka ei olla vielä edes kihloissa, saatikka sitten naimisissa?

- Mä lataan uuden.

Ahaaa, appi on siis lataamolla kaatumisen seurauksena. Järkeä vinttasi niin, että keikautti nurin, tai sotkeutui omiin ajatuksiinsa ja koipiinsa siinä samalla. Missähän nykyään ladataan mielenvikaisia tai muuten väsyneitä, kun Harjamäkikin on suljettu? Pitääpä nyt kuunnella tarkkaan, josko puhuvat anopeistakin. Olisi hyvä, jos joskus hekin pääsisivät "ladattaviksi" tai johonkin "anoppivitsi-siedätyshoitoon".

- Mä kirjoitan mun seinälle.

Nyt tekisi jo todella mieli sekaantua tuohon asiaan. No,  et varmaan mene suttaamaan olipa seinä sinun tai kenen hyvänsä tai saat itse liotella ja harjata töherrykseni pois. Tottelematon ja huonosti kasvatettu (lue vapaasti) ihmisen alku.

- Mä oon jakanu kaikille.

Herra mun päivät! Kuule, sellasella kaikille jakajalla on todella oma nimityksensä. Sivistyneesti sanotaan, että on seksuaalisesti aktiivinen tai korttipelissä pelikorttien kuningatar. Mutta suoraan ja suomeksi sanottuna kaikille jakaja on huora.

- Ons sullakin uusi emoij?

Onkohan se jokin lemmikki? Joku uusi frettilaji? Jospa tuo ihminen tarkoittaa kuitenkin vaan äitiään tai siis isän uutta kumppania, nyksää, kun entinenhän olisi niinkuin eksä.  

- Vähänkö siistii

Hyvä hyvä, siisti pitää olla. Paljonkin eikä vain vähän. Siivo ja hyvin käyttäytyvä pärjää aina.

- Mä oon ihan liekeissä

Varmaan sisällä polttaa ja palaa, mutta ei näy liekkejä ainakaan näin sivusta katsoen. Taitaa olla siis kuuminta hottia. Heh hee. Hyvinhän tämä nykysuomen sanakoe sujuu.

Alan siis päästä jyvälle näistä uusista sanoista. Halpuuttaminen on jo vanha sana. Siihen vastaiskuna reiluuttaminen. Miesnuttura, miesten nutturakampaus on muttura. Netissä viihtyvä on nettireppana ja monella tapaa rajoitteinen on kaikenkieltäjä, kaiketon. Digiloikka on tullut kolmiloikan tilalle ja eläkearmahdus elinkautisen työssäraatajan pelastajaksi. Laajennettu todellisuus on sama kuin täydellinen todellisuus ja pienjuominen kaatokännijuomisen vastakohtana. Ryhmämatkojen sijasta nyt soolomatkaillaan. Ruokaa laitetaan pieni voi ja pieni suola tarkoittaen, että lisätään vain vähän voita ja vähän suolaa.

Nyt tämä mummo lähtee keittämään iltasufeet.