Niin kuin tiedätte meillä on kissa. Hän se on varsinaisesti pomo ja me palvelijoita toistaiseksi voimassa olevalla työsopimuksella. Työnjako on siltä osin harvinaisen selkeä.
Ei hän yhtään mielistele meitä, on vain aito oma itsensä. Ei viihdy sylissä kuin hetken, mutta tykkää kyllä läheisyydestä, niin kuin esimerkiksi kampaamisesta, mutta vain silloin kun se palvelus hänelle sopii. Oikea kissa siis eikä mikään hiirulainen.
Ei hän yhtään mielistele meitä, on vain aito oma itsensä. Ei viihdy sylissä kuin hetken, mutta tykkää kyllä läheisyydestä, niin kuin esimerkiksi kampaamisesta, mutta vain silloin kun se palvelus hänelle sopii. Oikea kissa siis eikä mikään hiirulainen.
Hän haistaa hyvin tarkoin ruokaansa ennen kuin alkaa sitä maistella. Ikään kuin epäilisi, ettei siihen vaan ole päästäinen haudattuna. Päästäinenhän ei kuulu kissojen ruokavalioon. Hiiret ja myyrät kyllä. Sitten kinkkupalaa maistellessaan kissa puistelee herkkupalaansa aivan kuin olisi elävän saaliin kimpussa ja haluaisi tainnuttaa saaliinsa ennen kuin oikein kunnolla rouhaisee suuhunsa.
Semmoinen on kissa. Ainakin tämä meidän kissa. Ilo, onni ja "riesa" saman tuuhen turkin sisällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti