Kapusin yläkertaan ja istahdin tähän koneen ääreen. Oli muka joku hyvä idea mielessä . . . Sitä tässä nyt houkuttelen hataran pääni sokkeloista . . . Eipä muistu mieleen. Niin lyö tyhjää. Mihin lie kadonnut? Ehkä lähti lentoon kuin aamuinen koi tai kieri portaita pitkin takaisin tupaan. Luuraa nyt jossain tiskialtaan metallisella pinnalla tai astikaapin hyllyllä. Sieltä sitten hyökkää mieleen, kun olen arkiaskareissa, enkä jouda sitä heti naputtelemaan talteen ja lähettämään humputtelemaan näkymättömin siivin asiasta kiinnostuneiden luettavaksi.
Sitä pitäisi justiinsa laittaa "hyvät"
ideat paperille. Edes muutamalla sanalla, niin ei tarvitsisi istua pää
tyhjänä ja tuijottaa ikkunasta. Eipä silti, mukava on tuijotella pakkasmaisemaa näin ikkunan takaa. Männyt ja koivut ovat niin kauniissa lumihuurussa, vene kumollaan rannalla paksu hanki kattonaan ja puhdas lumi järvenjäällä. On niin hiljaista ja jäätynyttä. Ei tuule, ei tuiverra. Luonto on pakkasen alistamana. On hiljaista. Hyvä näin.
