Vanhat sanonnat ja sutkaukset, niitä aika ajoin putkahtaa mieleen jostain muistin kätköistä. Niin kuin nyt tämä "yksille puille tai yksille napille tehty". Tällä sanonnalla kuvattiin ihmisen ominaisuutta. Hän oli ehkä totinen, tosikko. Ei turhaan nauraa hörähdellyt toisten lystinpitäjien mukana. Saattoi hän olla jollakin tavalla yksinkertainenkin. Ei sytyttänyt yläpäässä niin kuin useammalla. Ei häntä kuitenkaan haukuttu hymelöksi, hölmöksi tai vähä-älyiseksi. Olipahan vain yksille puille tehty.
Entä sitten "Jumalan mieliharmi"? Näillä sanoilla Kettumummon äetvaenoo saattoi nimitellä lähimmäistään. Ihmistä, joka oli jotenkin hömelö tekemisissään tai peräti laiskansutjakka. Omalla tavallaan saamaton tohelo, väpelö. Tai jos johonkin ryhtyi, niin pileen meni ja joutui vain hankaluuksiin. Joka tapuksessa jopa Jumalalle harmia tuottava tyyppi.
Entäs tämä sitten, kun sanotaan että "makkoo kuin lahna taasassa". Ehkä siinäkin on kyseessä laiskan sutjakka kanssaeläjä, jolle uni maistuu vielä silloinkin, kun ahkerimmat ovat jo työn touhussa. Toisin sanoen hän on toisinaan jouten ja toisinaan ei tee mitään. Hänelle syönt käyp, uni käyp, mutta työn on kuin tervoo. Toisaalta . . . hullu enemmän tekköö kuin jaksaa.
Eipä kukaan ole seppä syntyessään. Koko elämä on yhtä harjoittelemista. Yritysten ja erehdysten kautta oppimista. Jokaisesta tiedosta ja taidosta on jossain elämänvaiheessa hyötyä.
"Kyllä se rek vetäjäänsä neuvoo."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti