Kevätkirjeitä Kettukiveltä 4.

Näillä leveysasteilla on neljä vuodenaikaa, näinhän sitä sanotaan. Nyt on siis kevät, mutta toissapäivänä satoi lumen . . . kevät keikkuen tulevi. Vanha sanonta, vanhan kansan tietämystä. "Kyllä kansa tietää", sanoi Veikko Vennamokin. 

Kevät keikauttikin oikein kunnon lumisateen. Oliko se nyt sitten tulevan talven ensilumi vai menneen talven lumia? Maailman kirjat muutenkin tuntuvat olevan sekaisin. Rankka lumi-räntäsade joka tapauksessa ihmetytti ja säikäyttikin. Miten kesälinnut selviävät, miten siemenet mullan alla? Luonto hiljeni kerta linttuulla. 

Lintujen livertely kuuluu taas. Härkälinnut kajauttelevat omalla hyvin kantavalla ja tunnistettavalla äänellään. Rantaheinikossa lirot ruokailevat vuorollaan sorsien ja joutsenien kanssa. Räystään alla on vielä katolta pudonneiden lumien kasat. Kasvimaa on kuitenkin jo sulanut ja kasvihuoneen salaatit ovat edelleen hengissä. 

Miisu kissa käy jäljistä päätellen kasvimaalla tarkistelemassa Kettumummon aikaansaannoksia.  Se näet käy kaapimassa kesäkukkapenkkiä. On vissiin sitä mieltä, että hajakylvö on parempi kuin rivikylvö. Saattaa hyvinkin olla. Kesä sen sitten näyttää miten tuossa asiassa käy. Jään uteliaana seuraamaan. Ja lämmintä säätä, lämpöasteisia öitä odottelen malttamattomana. Sitten pääsen taas kylvötöihin. 

Kevätkirjeitä Kettukiveltä 3.

On tämä kevät sentään hyvää aikaa. Koronasta ja karanteenista huolimatta. Saa kätensä multaan. Jos työrukkasessa on reikä, niin saa isänmaata myös kynsien alle. Ei oikein malttaisi olla tuvassa ollenkaan. Pakko on välillä pysähtyä, kuunnella lintujen katkeamatonta kevätkonserttia, hörpätä tuvassa hörökit ja levätäkin. Selkä ja nivelet sitä eniten kaipaavat. Sitä levähtämistä. Päässä surisee kuitenkin koko ajan. Että mitähän tekisin seuraavaksi, mikä olisi järkevää? 

Porkkanat kylvin jo viime kuussa. Siis vain muutama päivä sitten. Porkkana sietää kylmää maata, voisihan sen kylvää vaikka jo syksyllä. Olen säästänyt parin kuukauden ajan kahvinporoja. Niitä ripottelin porkkanansiementen seuraksi. Saattaa olla ihan uskomusasia. Naapurin mummo tämän niksin kertoi. Sanoi, että näin ei kiusaa porkkanakempit tai juurimadot. Säikähtävät kuulemma kahvinhajua. Sitä en kysynyt, että pitääkö olla Juhlamokkaa, Presidenttiä vai kelpaako Rainbow-kahvi. Ripottelin kahvinporoja myös kasvihuoneeseen karkoittamaan muurahaisia. Kerron sitten myöhemmin tepsiikö tuo kikka.

Saattaa olla, että perunan istutus tähän aikaan vuodesta ei ole hirmu järkevää, mutta siellä ne nyt ovat, harson alla. Pienviljelijöitä palstatilallisia kun ollaan, niin suuren suuresta määrästä ei ole kyse. Annapelleä ja siikliä laitettiin. Kumpikaan ei taida olla varhaislajiketta,mutta maultaan molemmat erityisen hyviä. Frex perunaa maistettiin kevättalvella. Maku oli kuin suoraan lapsuudesta. Maistui oikeasti perunalta. Harmi vaan, kun ei älytty ostaa simeneksi asti ennen tätä karanteenia. Sitä nimittäin olisi ollut mielenkiintoista kasvattaa. Sen vissiin jo kerroin, että kasvihuoneeseen laitettiin kasvamaan 10 perunaa. Toiveikkaita ollaan niidenkin suhteen.

Vähän isompi kaistele kasvimaata odottaa vielä särjen kutua. Ehkä nyt mietit, että tuohon on tullut kirjoitusvirhe, tai että nyt meni Kettumummolta puurot ja vellit sekaisin. No, minäpä selitän asianlaidan. Olen kuullut kuinka särkiä on käytetty hyvin tuloksin perunan lannoitteena.  Siispä katiskat järveen ja särjet perunavakoon lannoitteeksi. Syksymmällä sitten nähdään miten peruna kasvoi ja miltä maistuu.