keskiviikko 13. toukokuuta 2020

Kevätkirjeitä Kettukiveltä 4.

Näillä leveysasteilla on neljä vuodenaikaa, näinhän sitä sanotaan. Nyt on siis kevät, mutta toissapäivänä satoi lumen . . . kevät keikkuen tulevi. Vanha sanonta, vanhan kansan tietämystä. "Kyllä kansa tietää", sanoi Veikko Vennamokin. 

Kevät keikauttikin oikein kunnon lumisateen. Oliko se nyt sitten tulevan talven ensilumi vai menneen talven lumia? Maailman kirjat muutenkin tuntuvat olevan sekaisin. Rankka lumi-räntäsade joka tapauksessa ihmetytti ja säikäyttikin. Miten kesälinnut selviävät, miten siemenet mullan alla? Luonto hiljeni kerta linttuulla. 

Lintujen livertely kuuluu taas. Härkälinnut kajauttelevat omalla hyvin kantavalla ja tunnistettavalla äänellään. Rantaheinikossa lirot ruokailevat vuorollaan sorsien ja joutsenien kanssa. Räystään alla on vielä katolta pudonneiden lumien kasat. Kasvimaa on kuitenkin jo sulanut ja kasvihuoneen salaatit ovat edelleen hengissä. 

Miisu kissa käy jäljistä päätellen kasvimaalla tarkistelemassa Kettumummon aikaansaannoksia.  Se näet käy kaapimassa kesäkukkapenkkiä. On vissiin sitä mieltä, että hajakylvö on parempi kuin rivikylvö. Saattaa hyvinkin olla. Kesä sen sitten näyttää miten tuossa asiassa käy. Jään uteliaana seuraamaan. Ja lämmintä säätä, lämpöasteisia öitä odottelen malttamattomana. Sitten pääsen taas kylvötöihin. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti