Sinä vanha tai vanheneva ihminen. Pidä puolesi tässä kiireisten ihmisten valtakunnassa. Vaikka jalkasi ei nouse enää niin kipakasti ja ketterästi kuin nuorena tai hoksottimesi aktivoituvat päivä päivältä hitaammin. Älä anna periksi. Pidä yllä toimintakykyäsi. Se on ainoa omistamasi pääoma ja keino, minkä turvin jaksat sinnitellä omassa kodissasi. Pelaa pelejä, ratko ristikoita, mieti sudokuja, muistele ja kerro vanhoja juttuja, mieti sananlaskuja tai laula vanhoja kansakoulun lauluja. Jos sinulla ei ole kaveria kuuntelemassa, niin puhu ääneen, laulaa loilota oikein sydämen kyllyydestä. Käy lenkillä, liiku joka päivä, vaikkapa vain postilaatikolle, naapurin tienhaaraan tai seuraavan mutakan taakse. Ellei se mutka ole kilometrien suoran päässä.
Taistele niitä vastaan, jotka yrittävät kerta toisensa jälkeen kääntää päätäsi, että jättäisit syrjäisen kotisi ja muuttaisit lähemmäksi lääkäriä. Olipa hän sitten naapuri, postinjakaja, sattumalta mökkiisi eksynyt tien kysyjä, yhteisvastuukerääjä, ilmavalokuvan myyjä, nuohooja tai oma maailmalle karannut harvakseltaan luonasi vieraileva lapsesi. Viittaa kintaalla, vaikka vaihtoehtona olisi kaikin mukavuuksin varustettu asumismuoto kirkonkylässä tai kaupungissa. Kerro, että haluat olla itsellinen etkä monikansallisen hoitolaitoksen renki tai torppari kartuttamassa yrityksen omistajan pankkitiliä, siellä jossain veroparatiisissa.
Käy kaupassa asioillasi silloin kun sinulle parhaiten sopii, vaikka sattuisit sinne juuri kiireisimpään aikaan. Kaiva kassalla ihan rauhassa koppuraisin sormin kolikot ja setelit kukkarostasi. Kyllähän ne nuoremmat jonottajat tuijottavat, huokailevat ja pyörittävät päätään. Sillä aika on rahaa ja kiire on nyky-yhteiskunnan kirosana siinä missä perkele tai se veellä alkava oli ennen. Älä välitä siitä. Olet maksava asiakas siinä missä hekin. Jos huomauttelevat, niin sano, että opettelevat käytöstavoille ja kerro, että juuri sinä olet työlläsi maksanut hänenkin yhteiskunnalta saamansa etuudet. Että siihen kahtoin auvo piätäs vanahemmille immeisille!
Jos sinulla on jälkeläisiä ja jonkinlaista vuosikymmenien varrella kertynyttä irtainta omaisuutta. Niin kuin nyt esimerkiksi arabian lautasia, kippoja ja kuppeja tai vanhoja seteleitä, sellaisia jotka uhondit ajoissa vaihtaa euroiksi tai jopa niitäkin vanhempiakin. Niin jaa ne tasapuolisesti, pistä paperille mitä annoin millekin, sillä sisarkateus elää ja voi hyvin.
Pidä pintasi, arvosta itseäsi, ole muuttuneelle peilikuvallesi armollinen. Naura kun naurattaa, itkeä tirauta, kun siihen on aihetta. Mutta naura kuitenkin eniten:)
.
.
