Helsingissä oli elokuussa juhlaviikot ja vissiin Oulussakin. Osataan sitä toki muuallakin juhlia ja ihan viikkotolokulla. On isänpäivät, on syntymäpäivät ja on pian ristiäisetkin ja sitten pukkaa itsenäisyyspäivää, joulua ja uutta vuotta. Elämä voi siis olla joskus ihan yhtä juhlaa.
Kettukiven mummo onnitteli pappaa Antti Heikkisen kirjalla Turjailija. Kirja kertoo kirjailija Heikki Turusen elämästä ja teoista. Papan päivä vierähtikin tiiviisti kirjan ääressä. Ja seuraava ilta ja sitä seuraava. . . No, ei se pappa ihan koko ajan piiloudu lahjakirjansa taakse. Kyllä se työhelöi ulukohommiaan ja turisoo mummon kanssa entiseen malliin.
Yhdessä myö rupatellaan . . . tuumitaan . . . arvostellaan (pikkusen vaan) . . . hunttaillaan . . . päivitellään . . . ja ihmetellään ja jos ei ihan maailmaa paranneta, niin ainakin laitetaan päivän poliittiset ym. asiat oikeeseen ja hyvään järjestykseen. Tulukee vuan poliitikot ja muutkii isokenkäset tänne Kettukivenmökkii. Meitä suatte konsultoida asiassa kuin asiassa. Mutta ottakee savonkielen tulukki mukkaa, nii ei tule niitä viärinkäsityksiä:)
Lauantaina oli juhlittu syntymäpäiviä pienellä sukulais- ja ystäväporukalla. Kettukiven tupa oli täynnä iloisesti porisevaa väkeä. Jo mökin portailla sai päivänsankari onnittelulaulut. Kiitoksia vuan Pellonpiän porukoille ja serkkulikalle). Sitten juotiin kahvia, maisteltiin mummon leipomuksia ja naurettiin vuosien takaisille kommelluksille.
Yksi synttärivieraista kysyi Juha Vainion riimien mukaan, että hymyilenkö vielä viiden vuoden kuluttuakin. No, jos ei halavaa, niin eiköhän tuo virnistys nouse nuamalle vielä silloinkin. Mittää en kyllä varmaks luppoo, mutta toevon kuitennii.
Tässäpä tätä turinata oli tuasiisa. Juhlaviikot jatkuu ja niistä kirjoitan sitten toisella kertoo. Siskon mies muuten kysäisi, että mitä tarkoittaa tuo sana tuasiisa. Suomensin sen hänelle. Kai te muut sen jo tiedättekin:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti