torstai 2. maaliskuuta 2017

Entä jos

Entä, jos kuu tipahtaisi taivaalta tai tähdet sammusivat? Tai aina vaan sataisi ja sataisi lunta, vaikka olisi jo kevät. Entä jos kukat eivät avaisi nuppujaan, puiden lehdet putoaisivat jo silmuina, hauki ei nousisi enää rantavesiin kutemaan ja linnut nuokkuisivat äänettöminä puiden oksilla pää ja nokka siipiensä alla?

Ja maailma olisi kadottanut kaikki iphonet, tabletit ja navigaattorit. Ei olisi facebookkia, snapchattia, twitteriä, tinderiä, whatsappia ja googlegin olisi eksynyt uusille planeetoille. Olisiko se suurempi murhe kuin se, että öinen taivaankansi olis musta ja tyhjä?

Entä, jos yhtenä aamuna et saisikaan ristrettoa, et doppia, cappucinoa, espressoa, et cafe lattea tai edes tavallista kahvia? Tai olisit aivan yksin ja myrsky kaataisi puut sähkölinjoille ja kompastuisit matonkulmaan. Netti pimenisi, kännykkä ei toimisi, lähin lääkäri olisi kymmenien kilometrien päässä. Naapuri ei kuulisi avunhuutojasi. Siinä vaan makaisit kylmenevällä lattialla ja odottaisit . . . 

Ehkä lopulta saisit apua ja erilaisten yhdisteltyjen potilaskuljetusten jälkeen makaisit hoivakodissa laskemassa huoneesi katon likatahroja tai tyhjiltä seiniltä taulukoukkujen jättämiä rosoja. 

Kunnes eräänä päivänä sinun edessäsi seisoisi robotti . . . 


Jos inhimillinen kosketus, läheisyys, lämpö ja lähimmäisenrakkaus katoavat, olisi ehkä sittenkin parempi, että kuu putoaa ja tähdet sammuvat.


1 kommentti: