Siellä joku vieras lakaisee
tupaa, portaita, pihaa.
Odottaa lumen sulamista,
vaahteran silmujen heräämistä
uuteen kevääseen ja kesään.
Siellä ruusut kukkivat,
koivut humisevat saunan takana
ja soratie pöllyää
Siellä joku astelee pihapolkua,
ihailee vaahteroiden väriloistoa, ja harmittelee syksyllä
pudonneiden lehtien määrää.
Siellä joku kerää makeat viinimarjat
tietämättä millä työllä pensaat juurrutettiin,
kuljetettiin paperisäkissä vanhasta kodista
ja istutettiin uuteen multaan.
Siihen samaan multaan piti meidän juurtua,
isän, äidin, siskon ja veljien
Kuka juurtui sisullaan syvemmälle
kuka ohuilla juuren hapsuillaan,
juuri ja juuri mullan alle
kuin arvaten, tähän en jää.
En tähän raadantaan,
en näiden pitkien suorien maisemaan,
en tämän usvaisen suon reunalle.
Lähden kunhan siivet kantavat,
tempaan itseni irti maasta ja lähden
maailmalle kylmien katujen varsille,
mainosvalojen alle,
tietämättä tai arvaamatta mihin vielä kerran
tulisin unissani ikävöimään.
Siellä vieras painaa oven kahvaa
astuu tupaan, ei vieraana,
vaan oman kotinsa asujana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti