Kyllä on ollut hiljaista. Välillä tekis mieli kiljaista. Vaan eipä se äänen avvaus kauas kuuluisi. Kettukiven mökki on näet melkein hautautunut lumeen. Katolta pudonneet lumet peittävät jo niin sanotun "kartanomme itäisen siiven". Valtavat lumipenkat kehystävät pihaa.
Itse varsinainen kettukivi on parimetrisen lumikasan alla. Ja pakkanen paukuttelee nurkissa. Suaha nähä miten kevät tästä kehkeytyy. Pian on jo Matin päivä. "Matti kutsuu seinustalle", sanoi vanha kansa. Keväinen aurinko lämmitti silloin vanhoina hyvinä aikoina jopa niin, että seinän vierukset alkoivat sulaa ja räystäät tippuivat. Vaan eipä ole vuodet veljeksiä, ei edes velipuolia.
Pääasia on kuitenkin, että on oikea talvi, eikä sitä tauotonta vesi-tai räntäsadetta, liukasta ja loskaista, pimmeetä ja mustaa. Nyt saa ihailla tähtitaivasta ja satunnaisesti jopa revontulia. Jos sattuu kuitennii olemaan iltauninen ja painuu pehkuihin jo alakuillasta, nii päivällä voi potkaista potkurilla pitkin kylätietä. Jos vain nuama ja näpit kestää pakkasta. Sauvakävelylläkin kyllä saa mukavasti hien pintaan.
Ulkoileminen on asennekysymys ja tietenkin vaatetuskysymys. Jos haalii komeroista kaiken mahdollisen lämpimän päällensä villahousuista lähtien, niin luulenpa, että tarkenee. Eri asia on sitten pystyykö runsaassa kerrosvaatetuksessa enää evvääsä letkauttamaan vai joutuuko makkoomaan niinku lahna taasassa:) Toisaalta selällään pötköttely pakkaslumen piällä taivasta katsellen, sekin voisi olla uusi elämys ja avartava kokemus. Pittääpä kokkeilla. Mutta ensin pitäis kuappien kätköistä löytee ne villahousut . . . (pssst.turhaan etsisin, en omista villaisia)
Lämpimät villasukat ovat todella päivän hitti. Jokainen lisävuosi ikäjanassa lisää aina vaan enemmän ja enemmän villaisten asusteiden arvostusta. Ei sitä nuorena tiijä miten mukavata vanahana voe olla . . . villasukat jalassa. Pakko myöntää, että tälläkin hetkellä on kahdet päällekkäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti