Kerron teille hiukan nykyisestä kotikylästäni. Tänne pappa toi minut pistokkaana ja hyvin olen juurtunut:) Tämä kyläpahanen on kyllä syrjässä, ikään kuin Jumalan selän takana. Mutta toisaalta mistäpä sitä tietää miten päin se Jumala seisoo:) Saatetaan hyvinkin olla juuri Hänen silmäinsä eessä:)
Kyläksi tätä seutua nyt kuitenkin kutsutaan. Ei ole varsinaista kyläkeskustaa, ei ole tietääkseni koskaan ollut edes kauppaa tässä syrjäkylässä. Kauppaa on kylläkin saatettu tehdä, myyntiartikkelina ehkä korpikuusen kyyneleet tai kismeräksikin kutsuttu ilo(ton)liemi. Hiivasta ja sokerista sekoiteltu ja käytetty perinteinen suomalainen seurustelujuoma. Varsinainen kismerätuotantolaitos lopetti toimintansa jo vuosia sitten, enkä ole kuullut olisiko joku juomaan ihastunut aloittanut uustuotantoa. Kerron teille kyllä heti, jos satun kuulemaan:)
Taloja täällä on harvakseltaan. Kettukiven mökin ikkunasta ei näy yhdenkään asujamiston valoja. Saunan rappusilta kun oikein kurkottaa, niin jopa näkyy valontuike järven takaa, mutta se onkin jo ihan toista kylää.
Kaikilla asukkailla on siis tilaa olla ja elellä. On soita, rantoja, metsiä, mäkiä, entisiä peltomaita ja muutama hehtaari vielä oikeaa viljelystä. Ja vettä on joka puolella niin järvessä kuin kaivossa. Ja taivaalta tulee lisää. Monen kuukauden sadejakso alkukesästä loppusyksyyn vaihtui viimein lumeksi. Lunta on jo nyt kuin parhaina lumitalvina ja ollaan sentään vasta joulussa menossa. Parhaillaankin sataa ja pappa hikoilee lumitöissä . . . voih!
Lumi on siitä hyvä, että voi näin ympäristöään seuraavana tarkkailla mitä lähistöllä tapahtuu. Jalanjäljistä tunnistetaan jo tiellä liikkujat ja kulkusuunnasta liikkumisen tarkoitukset. Eipä täällä monikaan liiku ilman jotain tarkoitusta. Roskia kiikutetaan kimpparoskikseen tai käydään muuten vain virkistäytymässä sauvakävelylenkillä. Tänään kylätietä aamulla varhain ajellessa melkein yhteen ääneen huudahtettiin, että ihminen. Eipä ollut edes tuttu. Mistä lie naapurikylästä tänne harhautunut:)
Autojen ajourat kertovat myös paljon: "Naapurilla näkyy olevan työhuki ja niin hänen emännälläänkin, kun kahdet auton jäljet näkyvät. . . No, jopas on setäimmeinen lähtenyt aikaisin asioilleen kirkonkylään. Kappas, onkin vaihtanut Nokialaiset Hankookkiin . . . Ja postikin on jo tullut ja pysähtynyt meidän laatikolle. Pitääkin kurkistaa mikä lasku tänään tuli."
Tuo edellä mainittu nyt olisi sitä huumoripuhetta. Oikeasti lumen pinnalla nähdään oravan, lumikon, kärpän, ketun, jäniksen, rusakon ja jopa ilveksen jälkiä. Kerran ainakin pari talvea sitten kulki susi Kettukivenmökin vieritse. Jätti jäljet ja jolkutteli omille teilleen.
Lähimetsässä on omat polut metsäkauriilla ja hirvillä. Samoja reittejä kulkevat vuodesta toiseen. Monenlaiset tintit, sirkut, varpuset, tulkut, tikat, närhit ja riähkät harakat värittävät hiljaisen mökin pihaelämää. Lintulaudoilla ja talipalloilla käy koko valoisan päivän ajan eläväinen vilske.
Että onko elo yksinäistä tällä hiljaisella kylällä? Eipä todellakaan. Onhan meillä toisemme ja hiljaisen kylän elämä kulkijoineen ja pikku tirppoineen. Muutaman kerran vuodessa sentään joku tuttu piipahtaa tuvassa tarinoimassa. Ja onneksi on tuo nykyajan nelipyöräinen moottorilla varustettu kulkupeli. Ja on tietokone ja ajoittain jopa hyvin toimiva nettiyhteys, on kännykät ja tarvittaessa kovin kantava huutoääni.
Hyvää Joulua ja Onnea Uudelle Vuodelle 2018
toivottavat teille Kettukiven Mummo ja Pappa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti