"Hyvä sosiaalinen kirjelaatikko. Kirjoitan nyt ensimmäistä kertaa. Olen huolien rasittama, enkä tiedä miten jaksan eteenpäin. Jäin elävän leskeksi ja viisi lastani isättömiksi. Viime keväänä lasten isä häipyi tupakanostoreissullaan ja kuuluu pitävän yhtä jonkun naikkosen kanssa. Minä en häntä kaipaa, lapsethan nuo joskus kyselevät. Toimeentulo on kovin niukkaa. Lapsilisillä saan vähän lyhennettyä vastakirjan kauppalaskua. Muuta tuloa ei ole. Kysyisinkin mitä minun nyt ensimmäiseksi pitäisi tehdä ja mistä voisin saada apua?"
"Ootteks te nähny meidän kyöstii? Sanokaa jos näette että tulis takais himaan!
Kyösti vei kaikki mun fyrkat ja bilikan. Kersat kyselee mis vitus faija luuraa. Mitä mä niille osaan sanoo?
Pirre oli kuullu et kyösti bunkkaa jonku dooriksen nurkis tölikas.
Sano ny mitä mun pitäis ekas tehdä".
Niin sanottuja kontaktiohjelmia on ollut ennenkin. Jo ennen näköratiota, ennen veispuukkia ja vitteriä. Sillon vuan kirjotettii muapostilla oekee kirje vaekkapa semmoseen ratio-ohjelmaan, ku sosiaaline kirjelouta. Olha niitä muitakii, aenakii muamiehan tietolaari.
Kirjotettiin asiat paperille ja kysyttiin reilusti neuvoo. Ja sitte jonnae iltana istuttiin tilleyn valossa tuvan penkillä, sukankutimet tietennii käsissä, niin että puikot vuan kilikatti ja kuunneltiin hartaasti mitä immeiset kysy ja mitä ratiossa neuvottiin. Ja samalla siinä arveltiin, että nuapurin Kyllikkikö se tuotae asiata kysel, siltähä se Juakko lähti ja kuulu majjaeleva kirkolla jonnii hutsun nurkissa.
Että uteliaita oltiin sillon, niinku olla nykyäännii. Vuan ei iha joka kiännettä kirjotettu. Pit olla iha oekeeta asioo. Nyt kerrotaan missä ollaa, mitä syyvään ja olko hyvee vae mänkö sioille. Vua eeuu se kieltää sianruuan kerreemisennii. Kieltää monta muutae asiata. Kohta varmaa pannoo uhkasakon, jos mualalene kussoo hankee postilootalle männessää.
Nii vuan, sano Kautto Matti kun reestä putos. Nii vuan kiänty tuasiisa omalle äetinkielle tämä kirjotushomma. Mitäpä tuota sipistelemään, jos joku ei ossoo lukkee, nii eiku läppär, tapletti tai mikä vehe lienöökään, nii kiinni vuan.
