Syrjästä kahtoen

Pittää panna aena kun mahollista rahhoo syrjään pahan päevän varalle. On sitte mistä ottoo, kun tarvis vuatii. Aenaha sitä tarvista tulloo.

Ostettiin muata ja rakennettaan mökki. Vähähä se on syrjässä, semmosella syrjäkylällä. Vuan piästiinpä leivänsyrjään kiinni.

Anoppi sano, että kyllä työ asutta syrjässä, mutta eipähä ou nuapureita harmina.

Haavikkaeta keitettiin. Pysyvät hyvin lämpösenä hellan syrjällä. Pantii vuan vähä voeta potatin syrjään. Sillä keinon se näläkä siirty. Maha täänä ol hyvä käävä tuvan penkille syrjälleen.

Vanahan sokotan ikkunat jiäty, niitä pit sitte hangata rukkasen syrjällä, että näk ajjoo.

Kutitti nii vasenta kämmensyrjee. Suattaa olla lottovoetto tulollaan. Tae sitte ei.

Kahtelin sitä touhua vähä niinku syrjäsilimällä, ja Puavo istu tuvassa piä paenoksissa penkin syrjällä.

Kyllä oon monta kertoo ollu syvän syrjällään, ku oun iltasella outtanna penskoja kyliltä kottiin.

Polokupyörän jätin muantien varteen syrjälleen ja hyppäsin onnikkaan.

Sieltä se tul soratietä pitki vähä niinku syrjäkaria. Oeskoon naattinna jottaen miestä väkevämpöö?

Vuan on se syrjäytynny, ei ou töessä, ei kää missää, itekseen vuan nuilottaa kämpässään.

Vanaha isäntä roikku sisullaan elämän syrjässä kynsin hampain, vaekka ol toenen jalaka haavassa ja tekohampaatkii jo lasissa.


Kännykkä on syrjäyttännä lankapuhelin ja Moto tukkijätkän.  Tiällä vuan roekutaan syrjässä ja kirjotettaan viestejä hiljenevältä syrjäkylältä. Niin kauan kun piä toemii (ylä&ala), jalat kantaa, polttopuita piisoo ja sähköt pelloo, niin kauan tiältä kirjotellaan.
Terveisin Kettukiven mummo:)