Ajattelin laiturirantaa. Sinne olisi hyvä alamäki. Kai minä sen nyt jaksaisin. Sydän hakkasi.
Ylämäki takaisin. Väsytti niin pirusti. Otti jalkoihin.
Influenssa on vienyt vanhenevan ihmisen "loistavan kunnon" viimeiset rippeet. Siinäpä sitä on haastetta päästä takaisin kuntoon. Enkä tottasesti havittele nuoren ihmisen voimia. Kunhan nyt jaksaisi edes entiseen malliin. Jaksaisi möyriä puutarhassa ja pihalla, kävellä metsissä, soutaa lahdella . . . semmoista meille mieluista elämää.
Eipä mittää, kyllä tästä vielä noustaan. Sisua löytyy. Nähdään ja koetaan uusi sotemalli, asutetaan yhä vaan "herrojen harmiksi" tätä hiljenevää syrjäkylää, kaivataan vanhaa hyvää aikaa, kun kaikki kyläläiset olivat keskenään hyvässä sovussa. Nyt siitäkin ajasta on vain muisteluita ja kertomuksia. Ei tarvita kuin yksi vastarannan kiiski ja hyvä sopu ja kylähenki on mennyttä.
Toisaalta ihmeitä voi tapahtua. Sitä odotellessa . . .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti