Ensin särkyi yksi lasiruutu kasvihuoneesta. No, eipä mittää, kettupappa laittoi tilalle kasvihuonemuovia. Asia järjestyi ja kurkut ja tomaatit saivat jatkaa kasvmistaan.
Sitten löytyi astikaapin periltä kolmen litran lasikannu. Olisi ollut tarpeellinen, olisin laittanut vesikannuksi jiäkuappiin. Olis heltellä voinut välillä ottaa kirkasta ja raikasta. Mutta kannun pohjassa oli iso reikä. Laitoin sen sitten uusittuun kukkapenkkiin ja orvokintaimen sen sisälle. On ikään kuin pienoiskasvihuone.
Kului sitten pari päivää, niin eikö vuan auton tuulilasiin ilmaantunut piiiitkä halkeama. No sitä ei ihan kotikonstein saa korjattua. Löytyi tuasiisa eläkerahoille uusi rahareikä.
Sitten tiskasin öylössä päevänä astioita ja niin vuan huomasin, että toisessakin lasikannussa oli halkeama. Harmittaa kovasti, koskapa tämä kannu oli kulkenut keppupapan mukana aina 60-luvulta saakka. Oli ikään kuin viimeinen linkki Kasarmikadun kotiin. Tuossa se nyt edelleen nököttää tiskipöydällä. Sitä katselen ja ajattelen, että on jostain syystä kaikki niin kovin herkillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti