Kettupappa sen ensimmäisenä kuuli. Perjantaisen kovan sateen jälkeen vastarannalla kukkui käki. Ja pääskynen teki ylilennon siinä ihan samoihin aikoihin. Se on sitten uskottava, että nyt on kesä.
Tänään jo ruopottelin kukkapenkkejäni. Hyvin olivat mummon kasvatit selviytyneet lumen alla. Paitsi rododentroni. Jo 15 vuotta hän on yrittänyt kasvaa ja kukkia. Joinakin kesinä kaunistanut pihaa isoilla kukillaan, mutta nyt on monta oksaa kuollut. Voi voi. Harmittaa. Kettupappa sai pensaan synttärilahjana. Silloin pidettiin mukavat juhlat. Oli koolla koko jäläkikasvu, vähän sukua ja ystäviä ja muutama nelijalkainen tietenkin. Paljastettiin juhlallisesti Kettupapan muotokuva, syötiin lihapullia ja laulettiin niin että järvi kaikui.
Sen jälkeen on rivit harventuneet. Moni on poistunut yläkertaan, joku heistä istuu varmaan nytkin taivaallisessa aulabaarissa ja ihmettelee maallisen maailman menoa. Edes koko Kettupapan pesuetta ei enää saada samaan aikaan samaan paikkaan. Harmittaa.
Vaihdetaanpa aihetta. Keväästä ja kesästä siis. Käki kukkuu niin kuin vuosia sitten. Sama on nuotti kukunnassa. Ei ole vielä muuttanut lauluaan. On siis sittenkin jotain pysyvää tässä muuttuvassa mualimassa.
. . . tekeeköhän yksi pääsky kesän . . .
. . . onkohan hän pääskynen . . .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti