Kettumummon isosisko asuu seudulla, missä on ihmistä kuin pipoa. Seudulla minne täältä syrjäkyliltä kyläteiden ja -polkujen takaa yritetään kaikkia häätää pikku hiljaa palveluja vähentämällä, lopettamalla. Että siellä se on onni ja autuus. On palvelut lähellä, on kulttuuritarjontaa, on hyvät ja levveet kadut, paljon valoja ja ääntä. Ja työtä. Sen perässähän on moni joutunut aikanaan pakon sanelemana muuttamaan. Pakkamaan vähän omaisuutensa johonkin nyssäkkään ja lähtemään pois synnyinseudulta, pois marjametsistä ja kalavesiltä. Ja äiti on jäänyt rappusille pyyhkimään esiliinan helmaan silmäkulmiaan. Toki moni on lähtenyt omin haluin etsimään elämäänsä ja ehkä vähän seikkailemaankin. Eikä kukaan ole aina perään itkenyt.
Kettusiskosta minun piti nyt kertoa, eikä paatoksella saarnata ja ottaa kantaa muuttotappioihin. Siis palaan alkuperäiseen aiheeseen. Kipeään sellaiseen. Kettusisko näet sairastui reilut kolme kuukautta sitten. Hyväkuntoinen kun oli, ei hoitoa pidetty kovin kiireellisenä. Ja kun tuota ikääkin oli jo kertynyt yli eläkeiän, niin annettiin Siskon odotella. Samalla annettiin taudin, tässä tapauksessa syövän, levitä rauhassa. Seurattiin toki, että onpas se kasvain nyt vähän kasvanut, mutta ei tässä mitään hätää, kun rouva on niin hyväkuntoinen ja hengityskin tuntuu kulkevan. Odotettiin ja odotettiin. Odottavan aika on pitkä. Etenkin, kun tietää, että elimistössä syöpä punoo koko ajan omia verkostojaan. Verkostoituminenhan se on tätä aikaa.
Ei kuulunut leikkausaikaa, ei vaikka Kettusisko moneen kertaan yritti kiirehtiä. Langan päässä oli vain työtään tekevä tehtäväänsä työlääntynyt terveydenhuollon ammattilainen (sh), joka vain vähätteli, ettei se syöpä nyt siitä mihinkään leviä ja leikkausaika tulle sitten kun tulee. On tässä välissä hiihtolomakin ja lääkärit jo nyt tekevät aamu- ja iltavuoroja. On jonoja ja on kiirettä ja on vaikka mitä, että ihan turhaan tänne jatkuvaan soittelet. Kunnes Kettusisko lopulta uhkasi saattaa asiansa median tietoon. Siitä puhelusta 10 minuutin kuluttua tuli soitto ja leikkausaika. Media on ihmeellinen taikasana. Sitä kannattaa näköjään käyttää enemmänkin. Suosittelen!
Nyt on Kettusisko leikattu. Syöpä levisi, vaikka työlääntynyt terveydenhuollon ammattilainen toisin väitti. Kylkiluita poistettiin, osa keuhkosta myös. Ehkä siellä etelän tungoksessa ei sittenkään pääse ajoissa hoitoon tavallinen sukankuluttuja, eläkeläinen ja ns. hyväkuntoinen naisihminen. Ei, vaikka on lääkäreitä on enemmän kuin kehä kolmosen takana yhteensä. Ei, vaikka isossa sairaalassa luulisi löytyvän Suomen parhaan lääkärit, parhaat kuvantamismenetelmät ja parhaat työhönsä työlääntyneet hoitajat. Pieni ihminen, tässä tapauksessa Kettusisko, sai terveydenhuollon korttipelissä huonoimman kortin, mustanpekan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti