Etana etana näytä sarves . . . vettä sataa ihan sarvia näyttämättä. En osaa ennustaa tulevia senkään vertaa kuin tuo niljakas kotiloeläin tai tuo muinainen mytologinen Kisin kuningas (ässän päälle kuuluisi sellainen pikku vee, mutta en löytänyt sitä näistä näppäimistä), mutta kuitenkin olen kuin etana. Aina tuntosarvet pystyssä aistimassa, tunnustelemassa, arvailemassa, ennustamassa, odottamassa jotain maailmanpolun meininkiä. Jotain, jota en itsekään tiedä. Mutta jotakin kuitenkin.
Se on kuulkaa raskasta tämä etanan osa. Kuulkaa . . . hmmm . . . lieneeköhän pitkän tauon jälkeen kuulijoitakaan - lukijoitakaan? Näpyttelen nyt kuitenkin kirjaimia peräjälkeen lukipa sitten yksi kaksi tai ei kukaan. Raskasta on. Ottaa niin jo hengen päälle.
No, nyt se blokiin harhautunut lukija jo äkkäsi, että taitaa Kettumummolla olla alavireinen päivä. Oikeassa olet kuomaseni, niin pirun oikeassa. Vettä saattaa, matalapainetta on . . . täytyy myöntää . . . alakuloakin ilmassa harhailee. Elämä ei ole yhtä ruusuilla tanssimista . . . en dans på rosor . . . enenmmänkin ohdakkeist astua on orpopojan tie . . . muunkin kuin Petterin.
Sitä kuuluisaa päivänpaistetta risukasaan, sitä malttamattomana odottelen. On ollut toki valon pilkahduksia, jopa auringon loistettakin hetkittäin . . . Mitäpä tässä valittamaan. On pään päällä katto, ei ropise vesi niskaan. On lämmityspuita talven yli, vielä sähkötkin pelaa. Marjat on säilötty, kurkut ja punajuuret on etikkaliemessa . . . en silti osaa olla luottavaisella mielellä.
Mitäpä mummoparka siinä valitat. Maailma on puolillaan nälkää näkeviä, kurjia, orpoja . . . joukko köyhällistön, työn raskaan raatajia. Toinen puoli maailmasta elää yltäkylläisyydessä miettimättä ostaako litran maitoa vai . . .
Voi kun tulis joku ja katkaisis nämä etanan sarvet . . .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti