KEVÄÄSTÄ TALVEEN

On tosiaan aikaa kulunut . . . ollut kyllä mielessä joskus kirjoittaminenkin . . . sitten taas jäänyt muiden kiireiden takia. Sisko jo kyselikin miksi en ole kirjoitellut Kettukiven kuulumisia. Laitan nyt pikku pätkän tulemaan.

Ei voi tosiaan kiirettä syyttää, ei koronaakaan. Ei ole syytä tai syyllisiä. Aikaa vaan kului. Kevät kääntyi kesäksi, syksyksi ja viimein talveksi. Kevätkirjeet muuttuivat talvikirjeiksi.  

Kasvimaa antoi satoa, etenkin herneitä. Porkkanatkin kasvoivat hyvin eikä kempit tai juurimadot vaivanneet, vaikka en pitänytkään laiskuuttani harsoa porkkanapenkkien päällä. Sipuleilla on ryyditetty ruokia ihan tänne jouluun saakka. Punajuuret säilöin sopivan pieninä palleroina. Avomaan kurkut ei menestyneet. Mikä lie mennyt vikaan. Ensi keväänä, jos voimia jostain löytyy, pitää kurkkupenkki kaivaa ylös ja laittaa juurimatto alle ja uudet mullat päälle. Jos ja jos. Tilli ei myöskään rehottanut edellisten kesien lailla. Eikä kaskinauris, vaikka harson alla kasvatin, niin tuholaiset pääsi jostain rakosesta ja niin oli nauriin lehdet kuin pitsiä ja itse nauriit kovia ja kitkeriä. Aina ei voi onnistua. Keittiöpuutarhan hoitoon tarvitsee Kettumummokin erehdyksiä ja joskus sitten onnistumisia.

Harjaneilikat ja päivänkakkarat valtasivat kesäkukkakylvöksen. Toissakesäiset harjaneilikat oikein lehahtivat kukkimaan tosi värikkäästi ja antoivat iloa. Pari vuotta sitten kesäkukkasiemenseoksen päivänkakkarat kukkivat vielä marraskuun alkupuolella. Sekin tuntui ihan ihmeeltä. 

Perunoita tuli myös hyvin. Keväällä vakoihin kylvettiin annabellea ja siikliä ja lienenkö kertonut, myös lahnanparkkeja ja särkiä. Ja niin hyviä isoja perunoita saatiin syödä pitkälle syksyyn. Maatuvat kalat antoivat perunoille kasvuvoimaa. Suosittelen ehdottomasti:)

Metsä antoi satoaan myös. Kanttarelleja aivan loistavasti ja pitkälle syksyyn. Enkä koskaan ole seisonut sellaisessa vatukossa kuin tämän vuoden kesänä. Ihania, mehukkaita, maukkauta ja lähes madottomia metsävattuja melkeinpä silmän kantamattomiin. Mustikoita löytyi myös helposti ja riittävästi ja puolukoita. Karpalosuollakin kävin, maistelin kourallisen ja harmittelin, kun niitä ei verenohennuslääkkeen kanssa ole lupa syödä. 

Pari kertaa päästiin turvallisesti koronan hiukan laannuttua käymään etelässä moikkaamassa jälkikasvua ja siskoa. Muut haaveissa olleet reissut jäi tekemättä.

Kettupappa sairastui syksyn saavuttua. Siinä asiassa on ollut sulattelemista. Ja on edelleen. Hirvittävä pettymys ja harmi se on. Luuydinsyöpä uusi vain reilu vuosi kantasolusiirrosta. Papan sanoilla: miksi sen piti hänelle tulla riesaksi, kohtaloksi, kun hän on sentään ihan mukava ihminen? Kyllä kastuu posket nytkin tätä kirjoittaessa. 

Ehkä siksikään ei ole tullut tänne kirjoitelluksi. Ensin ajattelin, että en edes tuota sairastumista nyt mainitsekaan, mutta on se niin kiinni ihossa, mielessä, ajatuksissa, sydämessä, että en voinut sivuuttaa ja lakaista pois näppäimistöltä, blogin sivuilta.

Hyvää vuoden loppua kaikille tasapuolisesti ja uudelle vuodelle tsemppiä, iloa, valoa, onnea ja terveyttä ennen kaikkea. Voikaa hyvin

 

 

Kevätkirjeitä Kettukiveltä 4.

Näillä leveysasteilla on neljä vuodenaikaa, näinhän sitä sanotaan. Nyt on siis kevät, mutta toissapäivänä satoi lumen . . . kevät keikkuen tulevi. Vanha sanonta, vanhan kansan tietämystä. "Kyllä kansa tietää", sanoi Veikko Vennamokin. 

Kevät keikauttikin oikein kunnon lumisateen. Oliko se nyt sitten tulevan talven ensilumi vai menneen talven lumia? Maailman kirjat muutenkin tuntuvat olevan sekaisin. Rankka lumi-räntäsade joka tapauksessa ihmetytti ja säikäyttikin. Miten kesälinnut selviävät, miten siemenet mullan alla? Luonto hiljeni kerta linttuulla. 

Lintujen livertely kuuluu taas. Härkälinnut kajauttelevat omalla hyvin kantavalla ja tunnistettavalla äänellään. Rantaheinikossa lirot ruokailevat vuorollaan sorsien ja joutsenien kanssa. Räystään alla on vielä katolta pudonneiden lumien kasat. Kasvimaa on kuitenkin jo sulanut ja kasvihuoneen salaatit ovat edelleen hengissä. 

Miisu kissa käy jäljistä päätellen kasvimaalla tarkistelemassa Kettumummon aikaansaannoksia.  Se näet käy kaapimassa kesäkukkapenkkiä. On vissiin sitä mieltä, että hajakylvö on parempi kuin rivikylvö. Saattaa hyvinkin olla. Kesä sen sitten näyttää miten tuossa asiassa käy. Jään uteliaana seuraamaan. Ja lämmintä säätä, lämpöasteisia öitä odottelen malttamattomana. Sitten pääsen taas kylvötöihin. 

Kevätkirjeitä Kettukiveltä 3.

On tämä kevät sentään hyvää aikaa. Koronasta ja karanteenista huolimatta. Saa kätensä multaan. Jos työrukkasessa on reikä, niin saa isänmaata myös kynsien alle. Ei oikein malttaisi olla tuvassa ollenkaan. Pakko on välillä pysähtyä, kuunnella lintujen katkeamatonta kevätkonserttia, hörpätä tuvassa hörökit ja levätäkin. Selkä ja nivelet sitä eniten kaipaavat. Sitä levähtämistä. Päässä surisee kuitenkin koko ajan. Että mitähän tekisin seuraavaksi, mikä olisi järkevää? 

Porkkanat kylvin jo viime kuussa. Siis vain muutama päivä sitten. Porkkana sietää kylmää maata, voisihan sen kylvää vaikka jo syksyllä. Olen säästänyt parin kuukauden ajan kahvinporoja. Niitä ripottelin porkkanansiementen seuraksi. Saattaa olla ihan uskomusasia. Naapurin mummo tämän niksin kertoi. Sanoi, että näin ei kiusaa porkkanakempit tai juurimadot. Säikähtävät kuulemma kahvinhajua. Sitä en kysynyt, että pitääkö olla Juhlamokkaa, Presidenttiä vai kelpaako Rainbow-kahvi. Ripottelin kahvinporoja myös kasvihuoneeseen karkoittamaan muurahaisia. Kerron sitten myöhemmin tepsiikö tuo kikka.

Saattaa olla, että perunan istutus tähän aikaan vuodesta ei ole hirmu järkevää, mutta siellä ne nyt ovat, harson alla. Pienviljelijöitä palstatilallisia kun ollaan, niin suuren suuresta määrästä ei ole kyse. Annapelleä ja siikliä laitettiin. Kumpikaan ei taida olla varhaislajiketta,mutta maultaan molemmat erityisen hyviä. Frex perunaa maistettiin kevättalvella. Maku oli kuin suoraan lapsuudesta. Maistui oikeasti perunalta. Harmi vaan, kun ei älytty ostaa simeneksi asti ennen tätä karanteenia. Sitä nimittäin olisi ollut mielenkiintoista kasvattaa. Sen vissiin jo kerroin, että kasvihuoneeseen laitettiin kasvamaan 10 perunaa. Toiveikkaita ollaan niidenkin suhteen.

Vähän isompi kaistele kasvimaata odottaa vielä särjen kutua. Ehkä nyt mietit, että tuohon on tullut kirjoitusvirhe, tai että nyt meni Kettumummolta puurot ja vellit sekaisin. No, minäpä selitän asianlaidan. Olen kuullut kuinka särkiä on käytetty hyvin tuloksin perunan lannoitteena.  Siispä katiskat järveen ja särjet perunavakoon lannoitteeksi. Syksymmällä sitten nähdään miten peruna kasvoi ja miltä maistuu.