Joukot ja kurvit

Kettumummon äiti odotti joukkoja kotiin jouluna ja juhannuksena. Kesällä mentiin joukolla heinäpellolle ja uimaan Saarisen Tammalahdelle. "Tulukaapa nyt joukolla kahville." Tulkaa siis kaikki yhtäaikaa.  Näinhän se on. Joukossa on voimaa, eikä sillä visiin tarkoitettu naapurissa asuvaa Joukoa, vaikka voimaa hänestäkin löytyi yhden miehen tarpeiksi. 

Joukolla tehtäessä askareet ja työt valmistuivat nopeammin. Talkootyö oli kunniassaan. Talkoissa tavattiin kylän joukkoja, vaihdettiin kuulumisia ja päivän päätteeksi syötiin mahat täyteen talon antimia. Nyt ei tahdo löytyä vapaaehtoisia oikein mihinkään. On vaikka minkälaisia esteitä, on kiirettä ja on menoja. Yhteen hiileen puhaltaminen ei ole enää muodissa. Eipä täällä syrjäkylillä ole paljon niitä puhaltajiakaan. Hiukan kuitenkin suostun perumaan puheitani, sillä kalastuskunnan miehet järjestivät lauantaina maittavan muikkukeiton osakaskunnan osakkaille ja alueella asuville. Ja vieläpä ihan talkoohengessä. Kylläpä olikin hyvvee, kaunis kiitos siis heille:)

Kouluissa opeteltiin joukko-oppia, mutta kylläkin vasta sen jälkeen, kun olin jo jättänyt koulumaailman taakseni.  Mikä kuuluu joukkoon ja mikä ei? Joskus nuorempana minulla oli tunne, että en kuulu mihinkään joukkoon. Jopa omassa lapsuudenperheessäni koin joskus suunnatonta ulkopuolisuuden tunnetta.

Asuin kylän syrjällä, suon reunalla ja sen usein moittimani pitkän suoran varrella, mutta siinäpä vaan kasvoin joukon jatkona - harvenevan joukon. Sisaruksista yksi toisensa jälkeen lähti maailmalle. Niin minäkin etsimään omaa paikkaani ja perustamaan omia joukkojani. 

Heikki Turunen, korpikirjailija, on kirjoittanut romaanin Seitsemän kurvin suora. Osuva nimi. Niinpä viimeksi, kun ajeltiin entisillä asuinseuduilla, laskettiin kurvit ja suorat. Neljän tien risteyksestä kun lähdetään etenemään kohti taajaväkistä yhdyskuntaa, Töppöskylää, niin kuuden kurvin ja seitsemän suoran jälkeen päästään kylän keskustaan. 

Tämän kertainen tarina alkoi joukoista ja päättyi kurveihin ja suoriin. Näin tänään, ensi kerralla sitten jotain muuta:) 

Nautitaan siis joukolla näistä kesäisistä päivistä ja kaikesta kauniista ympärillämme.

 

Stop tykkänään

Paljon on viime aikoina vettä virrannut savonmuan koskissa. On sitä tullut tosi paljon taivaaltakin. Toissayönä ropisteli 24 millimetriä. Alkais jo riittämään, totisesti. Vaan milloinkapahan sitä ihminen olisi tyytyväinen. Joskus paistaa liikaa ja kaikki kuivuu käsiin, joskus taas sataa ja sataa. Tuhatta ja sataa. No, sienet kyllä kasvavat, tosin mansikat homehtuivat, mustikat vetistyvät metsiin ja niin hartaasti odotetut metsävadelmatkin ovat vaarassa märäntyä jo raakilena. 

Pannaanpa nyt porukalla viestejä korkeammalle taholle, että stop tykkänään sen satteen kanssa, kiännäppä toe piäten hanat kiinni ja vetäse pilivet poes taivaankannelta ja anna aaringon paestoo. Jookos? Näillä puhheilla siis