Eilen tehtiin pikku reissu. Sellainen "keuhkotautisten kesäretki". Yhtään väheksymättä oikeita keuhkotautisia. Kesälunssa siis jatkuu. Reissatessa levitettiin huomaamatta ja ilman tarkoitusta köhävirusta ympäri maakuntaa. Sitä on nyt siis saatavilla niillä paikoilla missä pysähdyttiin eli Kiuruvedellä ja Iisalmessa. Anteeksi ja olkaa hyvät:)
Reissu suunnattiin ensin Kiuruveden Kalliokylään. Siellä oli pappa viettänyt monia muistorikkaita metsästysreissuja ja saanut myös maistuvimmat uudet perunat. Olin siellä sitten minäkin muutamana vuotena. Harmaa mökki seisoi silloin peltoaukeamalla. Ei ollut mukavuuksia, mutta oli kaunis ja lämpöinen tupa mustine hirsineen. Oli vanha pihapiiri ja aivan ihanan persoonallinen rantasauna.
Oli siellä muutakin erikoista. Siellä oli huussi, joka lienee ollut ainoa laatuaan tässä huussien luvatussa maassa. Se oli pieni harjakattoinen kaksikerroksinen hirsimökki aittarakennuksen takana. Sinne kiivettiin tikkaita pitkin. Oli siellä mukava istuskella, suoritella tarpeitaan ja samalla poltella salatupakoita.
Tupakointi oli sellainen heikko lenkki tässä mummon elämänkaaressa. Hävettävä ja kiusallinenkin. Hävettävä sikäli, että kertoihan se luonteen lepsuudesta, ettei vakkainen nuor immeinen piäse erroon tuosta tavastaan. Vaan pääsipä lopulta ja olen hengitellyt puhtaasti jo melkein kaksikymmentä vuotta. Onnittelen siitä itseäni useasti, niin nytkin!
Meille oli jäänyt mielikuva, että harmaan mökin myymisen jälkeen huussi olisi siirretty kotiseutumuseoon. Olihan arvioitu, että se oli rakennettu 1700-luvun loppupuolella. Siis todella vanha huussi. Siispä auton nokka kohti kirkonkylää, anteeksi kaupunkihan se Kiuruvesi jo on. Pettymys oli suuri, kun huussista ei ollut siellä mitään tietoa. 80-luvun näyttely tuli siinä samalla vilkaistuksi. Mutta kyseinen vuosikymmen on vielä niin tuoreessa muistissa, että eipä tuo paljoakaan hetkauttanut.
Meidät neuvottiin Kiuruvedeltä Iisalmeen. Muistelivat museoimmeiset, että siellä olis nähty museon pihapiirissä huussi. Siispä sinne. No, museo oli tietennii kiinni, koskapa maanantaisin ruukkaavat olla. Paitsi se Kiuruveden. Ajattelin kuitenkin, että kurkkaan rakennusten taakse, jospa se kuitennii siellä olis, se "kadotettu kansanperinteinen huussi".
No, siihen sitten lehätti tuvasta museomies kyselemään, että mitteepä asiaa teillä olis. Sanoin etsiväni huussia, mutta heti perään kyllä täsmensin, että just nyt ei ole sellainen hätä mihin huussia perinteisesti tarvittaisiin, vaan kerroin museomiehelle huussitarinan. Hän haki kumsuappoot jalakaasa ja sanoi innostuneena, että on meillä täällä yksi huussi ja lähti lompsimaan aitan taakse ja minä pikkukengillä perässä. No, hetihän minä huomasin, että huussi on, mutta ihan viärä. Ei ollut tämäkään se mitä etsittiin. Kiitin kauniisti ja sain vielä esitteen kouraani alueen muista museoista, jos sieltä käytäisiin kyselemässä.
Jätettiin tällä kertaa huussin etsiminen, käytiin absilla vessassa ja ajeltiin Kettukiveä kohti. Ajeltiin pikkuteitä pitkin ihan väsymykseen asti. Yskittiin ja köhistiin ja sama peli jatkuu tänäänkin. Mitenkäs sitä sanotaankaan? yskä lähtee yskimällä ja paskatauti pieremällä. Sitä odotellessa:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti