on tämä kotomaan luonto. Viikonloppuna olimme papan ja ystävien kanssa Kolin kansallismaisemissa. Vaarojen rinteiltä keräsimme korit ja kassit täyteen suppilovahveroita. Eihän sieltä olisi raaskinut lähteä kotiin ollenkaan. Onneksi oli hirvikärpäsiä. Ne pitivät sienihullun Kettumummon maan pinnalla, kaivautuivat hiuksiin ja sukelsivat puseron alle. Ryöttäät pirulaiset!
Ei nähty tälläkään kertaa karhuja eikä käärmeitä, vaikka niitäkin siellä on. Onneksi ei siis! Olisi saattanut mummo ottaa niin sanotusti jalat alleen. Olisipa se ollut näky Jerontiellä, mummo ja karhu. Hui, hirvittää jo pelkkä ajatuskin. Mutta siellä männikössä kyykkiessä unohtui niin karhut kuin kyytkin. Ja mitäpä se karhu vanhalla mummolla? Haistoi varmaan, että vaaraton on tämä kaksijalkainen sammaleita pöyhivä huivipäinen otus.
Eilinen päivä menikin sitten sieniä ihaillessa. Kettumökki on nyt varsinainen sienikuivaamo. Hyvin kuivuvat, hiukan vain vaativat vaivannäköä. Tänään tuasiisa kääntyy auton nokka kohti kaapunkia. Akvarellitarvikkeet on jo pakattu ja innolla odotan syksyn ja talven maalausaiheita. Tässä luontopäivien satoa:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti