Puoli yhdeksän aikaan illalla se taas tapahtuu. Ylilento hienossa muodostelmassa. Ei näy kyljissä tähteä, ei näy hakaristiä. Kauniita ne ovat, sulavalinjaisia ja uljaita. Tuosta lentävät Kettukiven mökin yli tänäkin iltana huutaen mennessään.
Odotan innolla monena iltana toistuvaa näytöstä. Mielessä on kaihoa kuin jäähyväisiä tälle kesälle. Kesälle, joka tuli ja meni. Vai tuliko lainkaan? Niin vaan on taas näiden lentäjien aika. Pian jo hyvästijättöjen aika. Aika opettaa nuoremmille lentomuodostelmat, aurassa lentäminen ja lennonjohtajan vaihtaminen.
Edessä on pitkä matka täynnä haasteita ja vaarojakin ja ehkä jonkinlaista epätietoisuutta. Onko tuttu talvehtimispaikka vielä käytössä, vai joko paikalla on ihmisten rakennelmia, tehtaitakin ehkäpä?
Ei ole tullimuodollisuuksia, ei passintarkastuksia, eikä matkatavaroiden läpivalaisuja. Näillä lentäjillä on kaikki tarvittava siivissään. Viisumit, passit, sun muut sisäänrakennettuina pieneen päähän ja siipisulkiin. Hyvää matkaa teille. Tulkaa terveinä takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti