Hiljaisesta

Kerron teille hiukan nykyisestä kotikylästäni. Tänne pappa toi minut pistokkaana ja hyvin olen juurtunut:) Tämä kyläpahanen on kyllä syrjässä, ikään kuin Jumalan selän takana. Mutta toisaalta mistäpä sitä tietää miten päin se Jumala seisoo:) Saatetaan hyvinkin olla juuri Hänen silmäinsä eessä:) 

Kyläksi tätä seutua nyt kuitenkin kutsutaan. Ei ole varsinaista kyläkeskustaa, ei ole tietääkseni koskaan ollut edes kauppaa tässä syrjäkylässä. Kauppaa on kylläkin saatettu tehdä, myyntiartikkelina ehkä korpikuusen kyyneleet tai  kismeräksikin kutsuttu ilo(ton)liemi. Hiivasta ja sokerista sekoiteltu ja käytetty perinteinen suomalainen seurustelujuoma. Varsinainen kismerätuotantolaitos lopetti toimintansa jo vuosia sitten, enkä ole kuullut olisiko joku juomaan ihastunut aloittanut uustuotantoa. Kerron teille kyllä heti, jos satun kuulemaan:)

Taloja täällä on harvakseltaan. Kettukiven mökin ikkunasta ei näy yhdenkään asujamiston valoja. Saunan rappusilta kun oikein kurkottaa, niin jopa näkyy valontuike järven takaa, mutta se onkin jo ihan toista kylää. 

Kaikilla asukkailla on siis tilaa olla ja elellä. On soita, rantoja, metsiä, mäkiä, entisiä peltomaita ja muutama hehtaari vielä oikeaa viljelystä. Ja vettä on joka puolella niin järvessä kuin kaivossa. Ja taivaalta tulee lisää. Monen kuukauden sadejakso alkukesästä loppusyksyyn vaihtui viimein lumeksi. Lunta on jo nyt kuin parhaina lumitalvina ja ollaan sentään vasta joulussa menossa. Parhaillaankin sataa ja pappa hikoilee lumitöissä . . . voih!

Lumi on siitä hyvä, että voi näin ympäristöään seuraavana tarkkailla mitä lähistöllä tapahtuu.  Jalanjäljistä tunnistetaan jo tiellä liikkujat ja kulkusuunnasta liikkumisen tarkoitukset. Eipä täällä monikaan liiku ilman jotain tarkoitusta.  Roskia kiikutetaan kimpparoskikseen tai käydään muuten vain virkistäytymässä sauvakävelylenkillä.  Tänään kylätietä aamulla varhain ajellessa melkein yhteen ääneen huudahtettiin, että ihminen. Eipä ollut edes tuttu. Mistä lie naapurikylästä tänne harhautunut:)

Autojen ajourat kertovat myös paljon: "Naapurilla näkyy olevan työhuki ja niin hänen emännälläänkin, kun kahdet auton jäljet näkyvät. . . No, jopas on setäimmeinen lähtenyt aikaisin asioilleen kirkonkylään. Kappas, onkin vaihtanut Nokialaiset Hankookkiin . . . Ja postikin on jo tullut ja pysähtynyt meidän laatikolle. Pitääkin kurkistaa mikä lasku tänään tuli."

Tuo edellä mainittu nyt olisi sitä huumoripuhetta. Oikeasti lumen pinnalla nähdään oravan, lumikon, kärpän, ketun, jäniksen, rusakon ja jopa ilveksen jälkiä. Kerran ainakin pari talvea sitten kulki susi Kettukivenmökin vieritse. Jätti jäljet ja jolkutteli omille teilleen. 

Lähimetsässä on omat polut metsäkauriilla ja hirvillä. Samoja reittejä kulkevat vuodesta toiseen. Monenlaiset tintit, sirkut, varpuset, tulkut, tikat, närhit ja riähkät harakat värittävät hiljaisen mökin pihaelämää.  Lintulaudoilla ja talipalloilla käy koko valoisan päivän ajan eläväinen vilske. 

Että onko elo yksinäistä tällä hiljaisella kylällä? Eipä todellakaan. Onhan meillä toisemme ja hiljaisen kylän elämä kulkijoineen ja pikku tirppoineen. Muutaman kerran vuodessa sentään joku tuttu piipahtaa tuvassa tarinoimassa. Ja onneksi on tuo nykyajan nelipyöräinen moottorilla varustettu kulkupeli. Ja on tietokone ja ajoittain jopa hyvin toimiva nettiyhteys, on kännykät ja tarvittaessa kovin kantava huutoääni. 

        Hyvää Joulua ja Onnea Uudelle Vuodelle 2018 

           toivottavat teille Kettukiven Mummo ja Pappa 

 

Kuvissa

Oltiin eilen Kettupapan kanssa viihteellä. Niihä sitä nykyään sanotaan, että viihteellä:) Käytiin syömässä ja käytiin elokuvissa. Siitäpä olikii vierähtännä vuos tai pari ja suatto olla useempikkii, siitä kun viimeks oli käyty. Jos nyt ei lueta keuhkokuvia tähän kuvissa käyntiin. Niitä on kuvattu, niitä keuhkoja, niinku on käsiä, jalakoja ja suolia. Yäk . . . ei siitä enempätä. 

No jatketaan. Kun viimein ol löyvetty se oikee elokuvateatter, nii sitte vuan lippujonnoon. Kettupappa oli päevemmällä, sillä välin kun olin ite käämässä ison sairaalan liäkärissä, nii pappa ol käänä ehtimässä teatteria entisiltä paekoilta. Sieltä missä sillon joetain vuosia sitten käätiin kahtomassa joku kotmaenen elokuva, jonka nimmee ei nyt sitte millää sua mieleen. Vuan eipä ollunna teatteria ennee siellä, ol semmone joku vitnessvirma. Eikä Kuvakukossakkaa ollu sitä elokuvvoo mitä meinattiin. 

Löytyhä se viimein, se oekee paekka. Ja nii vua piästiin kassalle asti, annettiin jäläkikasvun  kirjekuoressa lähettämät liput ja valittiin ruudulta istumapaekat, että kolomas rivi ja iha reunassa. 

Jonnii ajan piästi piästiin salliin ja laskettiin, että yks kaks ja kolome ja  tuossa on paekat. Vuan eikö mitä, viärällä rivillä istuttiin, vaekka nii tarkaan laskettiin, että yks kaks ja kolome. Vuan sielläpä olissii pitännä laskee ylhäältä alas eikä alhaalta ylös. Nii se vuan mualima muuttuu. Enne vanahaa oli ykkösrivi ihan näyttämön eissä ja muut rivit sitte tietennii siitä ylöspäen. Suatiin myö siinä istua, ei siinä mittää. Toenen meitä nuorempi pariskunta ihan oma-alotteisesti män niille meijän paekoille. Kahtovat varmaan, että voe nuita ressukoitta, istukoot nyt raahassa.

Siinä sitten rapisteltiin makkeispussit auki ja otettiin oekeen hyvä asento ja oltiin valamiina elokuvanaatintoon. Ensin siinä joku pelas jottae peliä ja voetti viijen euron alennuksen seuraavaan kertaan. Ja sitten katottiin muuten meleko monta elokuvamaenosta ja muutakii maenosta. Hetken ol välillä hiljasta ja oltiin jo varmoja, että nyt, nyt se alakaa. Eikö mitä, maenokset senku vua jatku. Piti ihan kahtoo kännykästä, että tähänkö se meijän elokuva-aeka mänöö, näehin maenosten tuijottelluun. Jos oes oltu Kettukiven tuvassa, nii aenakii iänettömälle olis toosa laetettu tahikka kiännetty kanavata. 

Alakoha se viimen se elokuva, se uus tuntematon. Hyvä oli ja erlaene kun Edvinin ja Molperin ohjoomat. Ol uusia kohtaaksia ja joetaen vanahoja ol jätetty poes. Hyvinhä ne poejat näättel ja ne muutamat naesetkii. Vaekuttava joka tappaaksessa. 

     Kuvassa Kettumummon eno "siellä jossakin"

Please hold

Tämä tie menee meidän tilalle . . . mitä haluat tämän tilalle . . . tila on varattu johtokunnan kokoukselle . . . junavaunussa ei ollut enää tilaa . . . raskaan työpäivän jälkeen on hyvä asettua tilalle pitkäkseen . . . lapselle sanottiin ettei saa laskea tilalle, tila menee pilalle . . .

Pittää lähtee pihhaan . . . Kettumummon lapsuudessa tämä lausahdus tarkoitti, että pittää lähteä kotiin. Ihan sisälle asti eikä vain pihamaalle. Tietämätön kansakoulun opettaja saattoi lähettää koulukkaan noutamaan pihhaan jäänyttä  läksykirjaan. Ihmetteli sitten vain, että mihin se poika hävisi, kun viipyi ja viipyi hakumatkallaan. Eipä tiennyt, että poika käveli ensin kilometrin tai pari, souti sitten järven yli, koppasi pirtin pöydälle jääneen koulukirjansa ja souti takaisin vastarannalle, käveli kouluun ja koputti viimein luokan oveen. Lähteäkseen kotvan istuttuaan takaisin kotia kohti. 

Sanat ovat sitten kummallisia. Tarkoittavat niin monia asioita. Ja ainahan voi kehitellä sanoille uusia merkityksiä. Muistui juuri mieleen tapahtuma vuosien takaa. Istuin bussissa numero 66A. Olin päässyt töistä ja olin matkalla keskustaan harrastukseni pariin. Se "harrastus" oli nimeltään laihdutus. 

Kännykkäni soi ja ystäväni tivasi minne olin matkalla. En tottasesti voinut kertoa "korvia" täynnä olevassa täydessä ruuhkabussissa, että olin matkalla Kalevankadulle Painonvartijoihin. Päässä raksutti . . . löi tyhjääkin, kunnes keksin mitä sanon, kun pakko oli jotakin selittää? Siispä satuilin, että voi sentään, en nyt millään ennätä Stokkan kahvilaan perunaleivoksen ja höyryävän kahvikupposen äärelle, koska olen menossa pianonviritykseen. En koskaan ennen sitä enkä sen jälkeen ole saanut niin paljon ihailevia ja hämmästeleviä katseita kuin silloin. Kanssamatkustajat ajattelivat varmaan, että tässä HKL:n tavallisessa bussissa istuu joku todella musikaalinen ja absoluuttisen sävelkorvan omaava taitaja!

Sanoja voi muutella, muunnella, kääntää, vääntää ja vääristellä. Itse kukin voi sitten funtsia mitä toi tyyppi tarkoitti. Joku viikko sitten kuulin, että ystäväni vaivaksi on tullut kartsanvirkailu. Todella hyvin kehitelty peitenimi ikävälle oireelle . . .