Kuvissa

Oltiin eilen Kettupapan kanssa viihteellä. Niihä sitä nykyään sanotaan, että viihteellä:) Käytiin syömässä ja käytiin elokuvissa. Siitäpä olikii vierähtännä vuos tai pari ja suatto olla useempikkii, siitä kun viimeks oli käyty. Jos nyt ei lueta keuhkokuvia tähän kuvissa käyntiin. Niitä on kuvattu, niitä keuhkoja, niinku on käsiä, jalakoja ja suolia. Yäk . . . ei siitä enempätä. 

No jatketaan. Kun viimein ol löyvetty se oikee elokuvateatter, nii sitte vuan lippujonnoon. Kettupappa oli päevemmällä, sillä välin kun olin ite käämässä ison sairaalan liäkärissä, nii pappa ol käänä ehtimässä teatteria entisiltä paekoilta. Sieltä missä sillon joetain vuosia sitten käätiin kahtomassa joku kotmaenen elokuva, jonka nimmee ei nyt sitte millää sua mieleen. Vuan eipä ollunna teatteria ennee siellä, ol semmone joku vitnessvirma. Eikä Kuvakukossakkaa ollu sitä elokuvvoo mitä meinattiin. 

Löytyhä se viimein, se oekee paekka. Ja nii vua piästiin kassalle asti, annettiin jäläkikasvun  kirjekuoressa lähettämät liput ja valittiin ruudulta istumapaekat, että kolomas rivi ja iha reunassa. 

Jonnii ajan piästi piästiin salliin ja laskettiin, että yks kaks ja kolome ja  tuossa on paekat. Vuan eikö mitä, viärällä rivillä istuttiin, vaekka nii tarkaan laskettiin, että yks kaks ja kolome. Vuan sielläpä olissii pitännä laskee ylhäältä alas eikä alhaalta ylös. Nii se vuan mualima muuttuu. Enne vanahaa oli ykkösrivi ihan näyttämön eissä ja muut rivit sitte tietennii siitä ylöspäen. Suatiin myö siinä istua, ei siinä mittää. Toenen meitä nuorempi pariskunta ihan oma-alotteisesti män niille meijän paekoille. Kahtovat varmaan, että voe nuita ressukoitta, istukoot nyt raahassa.

Siinä sitten rapisteltiin makkeispussit auki ja otettiin oekeen hyvä asento ja oltiin valamiina elokuvanaatintoon. Ensin siinä joku pelas jottae peliä ja voetti viijen euron alennuksen seuraavaan kertaan. Ja sitten katottiin muuten meleko monta elokuvamaenosta ja muutakii maenosta. Hetken ol välillä hiljasta ja oltiin jo varmoja, että nyt, nyt se alakaa. Eikö mitä, maenokset senku vua jatku. Piti ihan kahtoo kännykästä, että tähänkö se meijän elokuva-aeka mänöö, näehin maenosten tuijottelluun. Jos oes oltu Kettukiven tuvassa, nii aenakii iänettömälle olis toosa laetettu tahikka kiännetty kanavata. 

Alakoha se viimen se elokuva, se uus tuntematon. Hyvä oli ja erlaene kun Edvinin ja Molperin ohjoomat. Ol uusia kohtaaksia ja joetaen vanahoja ol jätetty poes. Hyvinhä ne poejat näättel ja ne muutamat naesetkii. Vaekuttava joka tappaaksessa. 

     Kuvassa Kettumummon eno "siellä jossakin"