keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Miisu on onni

Kettukivenmökissä asuu mummon, papan ja Ellu Kanasten lisäksi Miisu, Misu, Miisukka, Mirkku, Kissi, Missi. Kissa siis. Nimiä hänellä on tosi monta. Tuossa vain muutama niistä. Hän on asustanut meillä jo pian pari kuukautta ja hyvin on kotiutunut. Availee itse ovia ja kulkee tuuletusikkunasta hyttysverkon reunaa edestään työntäen. Hyvin itsenäinen siis. Ovien sulkemista ei pidä niinkään tärkeänä, joten niin saa mummo tai pappa nostaa takamuksensa penkistä ja rynnätä ovia sulkemaan. Hyttys- ja paarma-armeija kun odottelee ulko-ovella sisään pääsyä. 

Miisu muutti meille eläinsuojeluyhdistyksen kissakodista. On rokotettu, madotettu, sirutettu, leikattu . . . ja meillä sitten silitetty, hellitty ja lellitty. Pappa kalastaa ahkerasti, fileroi kalat ja paloittelee sopiviksi paloiksi. Kiltti pappa:) Miisu on kuningatar ja me nöyriä palvelijoita.

Kiltti on Miisukin, on jättänyt kanatkin rauhaan. Istuskelee Ellunkanalan aidan viedessä pitkiä aikoja ja katselee ahkeria nokkijoita. On hän itsekin ahkera. Kantaa päästäisiä ja myyriä terassille. Naukaisee aina merkiksi, että kehukaahan minua vähän. Ja tilaisuuden tullen tuo saaliinsa ihan tuvan matolle asti ihailtavaksi. Silloin mummo nostaa koipensa ylös ja joskus jopa nousee tuolille seisomaan. Hyvää jumppaa se tietenkin on ja on vissiin naisihmiselle, mummolle ainakin,  ikään kuin sisäänrakennettuna tuo  hiiriin suhtautuminen. Kirkumaan en kyllä ala, mutta ketarat nousee ketterästi . . . 

Että sellainen Miisu meillä, meidän onni.



 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti