Ää niin kuin ämpäri. Tuo ihmeellinen muoviteollisuuden innovaatio. Tuo
peltisten neuvostoliittolaisten lajiveljiensä tilalle markkinoitu
vedenkantovälineeksi ja lypsysankoksi suunniteltu kapine, joka saa suomalaiset kiirehtimään miltei tiettömien taipaleiden takaa, korpien kätköistä, kerrostalojen uumenista ja rintamamiestalojen remonttisahanpurujen keskeltä ja liittymään markettien pihalla kiemurtelevaan ihmisjonoon vain saadakseen ILMAISEKSI yhden ämpärin. Siis varsinainen ihmisvirtojen liikuttaja. Hurraa! Hurraa!
Kettukivenmökillä varauduttiin männä viikolla lumimyräkkään. Oikeastaan enemmänkin myräkän tuomaan sähköttömään talouteen. Kaivettiin primuskeittimet kaapin perukoilta, tarkistettiin, että taskulamput ja ledvalaisimet toimivat, ladattiin kännyköiden akut täyteen, etsittiin jatkoroikat aggregaatin tuoman virran kuljettajaksi ja täytettiin KAIKKI ämpärit vedellä. Ja sitten odotettiin romanttisia hetkiä kynttilän valossa - tuo ei pidä paikkaansa - kynttilän lepatus ei merkitse Kettumummolle romantiikkaa. Enemmänkin se tarkoittaa hämärässä silmien siristelyä, matonreunoihin kompuroimista ja ärsyyyntymiskynnyksen ylittämistä.
Pari kertaa oli sähköt poikki muutaman hetken verran. Sen verran, että huomasi. Kiitos siitä, ettei kauemmin. Lunta kyllä satoi ja tuiskutti. Siitä en pahemmin kiittele. Kyllä minä taas niin mieleni pahoitin pihapolkuja kolatessani, yli voimien rehkiessä ja nenä ja silmät valuen. Yritin suunnata ajatukseni siihen kuinka kunto nousee ja haba kasvaa. Nyt kun kurkkaan ikkunasta, niin joudun taas toteamaan kuinka lunta sataa aina vaan ja treenit odottaa . . .
Ämpärit olivat täynnä muutaman päivän, noin niin kuin kaiken varalta. Että jos sittenkin se myräkkä saapuu. Tuli ja meni tuulet ja myrskyt. Matikka - made - sai tosin siinä samassa hyvät kutemiskelit. Hyvä niin. Matikka on maukas kala näin talviaikaan.
Eilen sitten oli postilaatikossa kortti, että tänään klo 8-11 on sähköt poikki. Piti ihan laittaa herätys, että ennätettiin keittää hörökit ja lämmittää velli ennen katkoa. Ja täyttää vesiämpärit kaiken varalta. Päätettiin sitten vähän ennen kahdeksaa ottaa sellaiset pienet aamupäivikset. Ei tullut uni, ei sitten millään. Sitä kun odotti koko ajan, että sähköt katkeaa - ihan jännitti - turhaan. Sähköt toimii moitteettomasti ja posti tuo laskuja. Kyllä minä taas niin mieleni pahoitin. Lupaukset pitäisi pitää, eikä säikytellä vanhoja ihmisiä!
Pari kertaa oli sähköt poikki muutaman hetken verran. Sen verran, että huomasi. Kiitos siitä, ettei kauemmin. Lunta kyllä satoi ja tuiskutti. Siitä en pahemmin kiittele. Kyllä minä taas niin mieleni pahoitin pihapolkuja kolatessani, yli voimien rehkiessä ja nenä ja silmät valuen. Yritin suunnata ajatukseni siihen kuinka kunto nousee ja haba kasvaa. Nyt kun kurkkaan ikkunasta, niin joudun taas toteamaan kuinka lunta sataa aina vaan ja treenit odottaa . . .
Ämpärit olivat täynnä muutaman päivän, noin niin kuin kaiken varalta. Että jos sittenkin se myräkkä saapuu. Tuli ja meni tuulet ja myrskyt. Matikka - made - sai tosin siinä samassa hyvät kutemiskelit. Hyvä niin. Matikka on maukas kala näin talviaikaan.
Eilen sitten oli postilaatikossa kortti, että tänään klo 8-11 on sähköt poikki. Piti ihan laittaa herätys, että ennätettiin keittää hörökit ja lämmittää velli ennen katkoa. Ja täyttää vesiämpärit kaiken varalta. Päätettiin sitten vähän ennen kahdeksaa ottaa sellaiset pienet aamupäivikset. Ei tullut uni, ei sitten millään. Sitä kun odotti koko ajan, että sähköt katkeaa - ihan jännitti - turhaan. Sähköt toimii moitteettomasti ja posti tuo laskuja. Kyllä minä taas niin mieleni pahoitin. Lupaukset pitäisi pitää, eikä säikytellä vanhoja ihmisiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti