Piispantarkastus

Haluatteko kuulla yhden jutun? Ei se mitään, kerron sen silti. 

Eräässä pienessä seurakunnassa oli tulossa piispantarkastus. Tehän tiedätte, että piispa on tärkeä ja hyvin arvostettu kirkollinen henkilö. No, tämän pienen seurakunnan paimen, pappi, halusi tietenkin antaa paimennettavistaan mahdollisimman hyvän kuvan. Että ovat Jumalaa pelkääviä, kohteliaita, hyvin käyttäytyviä, siivoja ja siistejä. Niinpä pappi antoi edeltä käsin erinäisiä ohjeita ja tärkeäksi näkemiään neuvoja. Kuten esimerkiksi, että älkää hyvät rouvat jättäkö pyykkiänne kuivumaan ulos naruille näkyville paikoille.

Piispa sitten vieraili seurakunnassa, tarkasti työntekijät ja saarnasi kirkossa. Rouvat istuivat parhaimmat päällä kirkonpenkeissä ja veisasivat oikein sydämensä kyllyydestä. Jokunen mieskin oli eksynyt tavoistaan poiketen kuulemaan korkearvoista piispaa ja piispan välittämää Jumalansanaa. Kirkkokuoro lauloi ja kolehti kerättiin kuten tavallisestikin. Päät painuivat nöyrästi rukouksiin. Haaviin tipahteli kilisevää ja tavallista enemmän kahisevaa. Kaikki siis hyvin? 

Olikohan kuitenkaan? Talojen pyykkitelineet olivat tyhjiä. Ei sentään. Sohvin naruilla heiluivat Sohvin nimettömät vielä seuraavanakin päivänä. Pappi häpesi ja toivoi että piispa olisi ohi ajaessaan katsellut toiselle puolelle tietä eikä Sohvin pihalle. Ei voinut pappi muuta kuin nuhdella seuraavan kerran Sohvin tavatessaan, että miksi niskoittelit, etkä ollut kuulianen seurakuntalainen, vaan jätin pyykkisi roikkumaan naruille. Siihen Sohvi vain tuumasi: "Minä aattelin, että vieköön, jos niin niitä halajaa". 

Nyt sitten pitäisi kuulua naurun tyrskähdyksiä . . .  ei kuulu, vaikka miten koetan höristellä korviani. Ei ole tuo vitsin kerronta Kettumummon laji. Pahoittelen!

Mutta piispa se kävi oikeasti Kettumummon seurakunnan tarkistamassa. Ja niin Kettumummo, kuin moni muukin, tarkasti siinä samalla piispan.