tiistai 31. maaliskuuta 2020

Koronoo syytän

Kaekkee se korona teettää. Ja tämä karanteenissa möllöttäminen. Kerronpa siis, vaekka nyt hävettää jo eeltä käsin:

Minä mummopahanen ossoon internetin perusasiat. Ossoon tänne kirjottoo ja  ossoon eläkepäevänä muutamalla likkaaksella tyhjentöö tilin, siis pankkitilin. On kuulemma muitahii tililöitä? Tilintekkoohan tämä koko elämä on ollukkii ja vissiin se viimene tili tehhään sitten siellä Pietarin vahtikopin eessä. Siinä räknätään lussat ja miinukset ja katotaan mitteepä jäe viivan alle, vai jäekö mittää?

Yhtenä päevänä suorastaan hurjiinnuin ja avasin nuamakirjatilin, veispuukkitilin, niin kaet sen oikee nimi kuuluu. Siinä näpytellessä tul tehtyä pai perustavan luatuista virhettä . . . tae oikeestaan useempikkii. Siinä sormet toemi noppeemmin ku järki. No, järki ol jo karannu piästä, koskapa tämmösee hommaa ylleensäkkii rupesin, tämmösen turrosen tein! Tul nimittäin avatuks kaks tiliä siinä samalla kertoo. Niin ku kaks kärpästä samalla lävväätyksellä! En tiijä onnistuisko ammattilaeseltakkaan, mutta minämummo sen vuan sain aekaseks . . . Nyt kavuttaa . . . männöö vissiin tämä katumuksen tekemine siihen  vihoviimeise rätingin katumusten sarakkeeseen. 

Ei ole nuamakirja tätä mummoo varten, ei. Kun muutamalla nappautuksella on yhe äkin "kavereita" enemmän ku yhteen onnikkakyytiin suap ahettua. Ja vielä enin osa puoltuttuja tai peräti ihan tykkänää outoo porukkoo. Ja vielä kahella tilillä! Huh huijaa, en paremmin sano! Alako kaenalot hikkoomaa. Ja se on harvinaesta! Kuulun niätse siihen ijästä päen 40 000 tuhatta vuotta sitten tulleeseen ihmistyyppiin, joka ei hikoele, ei ies saanassa. Tämän selittävät nykyaikaiset tietemiehet. Ei siis ou oman piän horinoeta!

Sitten alako puhelin kilikattammaa yötä päevää. Ja eikun kapine kouraan ja näpyttelemään. Siinä jäi tiskit, siinä jäi lattian lakasut, puuron hauvutukset ja lirpon keitot, ynnä muut ruttiinihommat. Hyvä kun just huussiin ennätti . . .  eikä sinnekään  aena - mutta tuota elä kerro etteenpäen.

Koronaa syytän tästä sekkaannuksesta. Ja niitä immeisiä, jotka tuon koronan tänne hilasivat, etelän matkoojat, ympäriisä ysköksijjään pärskivät vastuuntunnottomat immeiset. Oesivat tuonna jottae kaanista, hyvältä maestuvata tahikka jottae hyövyllistä, eikä tuota helevetin koronata.  En paremmin sano, kismittää niin julumetusti.

Vua niin se siperia/korona koulii  meitä. Sen vielä tuoho lisseen, että peskee kätönnä oekeen hyvin saeppoolla ja näppiin piät ja kourakuopatkii. Ja jos ryvittää, niin vasempaa kaenoaloon. Ommaan kaenaloon, eikä vasemmalla seisovan lähimmäesen . . . tulko nyt kerralla seleväks vae pittääkö tulla neuvomaa?
 

torstai 26. maaliskuuta 2020

Idästä ja lännestä

Se tuo yläkerran isäntä suuressa viisaudessaan katsoi tämän syrjäisen maakolkan olevan kelvollinen asutettavaksi periaatteella lisääntykää ja täyttäkää tämä hallainen maa . . .

Antoi tuo samainen isäntä koettelemuksia. Antoi hallayöt . . . yks hallayö voi kaiken viljan kaataa . . . antoi  ison ja pienen jääkauden . . . No, ne ajat ovat nyt tosi kaukana, etenkin tuo iso jääkausi, pienikin jo vuosisatoja sitten. Mutta olihan meillä metsän- ja vedenviljaa, riistaa, jos halla peltoviljan veikin. Oli jäkälää ja naavaa ja pettua pureskella. Ja sisuuntua entistä enemmän! Perkele, jos halla kaatoikin, niin ei se meitä kaada, ei.

Kun tuosta kaikesta oli sisukas kansa selvinnyt sillä kuuluisalla sisullaan ja pettuleivällä, niin antoipa sitten naapuri riesaksi asti koloradokuoriaisia tuhoamaan perunasatoa, antoi jänisruton kaatamaan pupuset, antoi supikoirat syömään metsäkanalintujen munat ja poikaset, antoi taigapunkit eli siperianpuutiaiset, aivan kuin lännestä levinneet tavan punkit eivät olisi olleet jo riittäviä. Antoipa villisiatkin ja viimeksi sakaalit. Hmmm . . . pitää ihan miettiä mitä hyvää olemme siltä suunnalta saaneet. Ainakin muutaman vanhan iskelmän, Uralin pihlajat, Moskovan yöt jne. Saimme toki 100000 evakkoa rikastuttamaan kulttuuriamme, mutta hehän lähtivätkin juuri tuota naapuria pakoon. Ei, tämä ei ole politiikkaa. Tämä on historiaa. 

Tasapuolisuuden nimessä pitää myös miettiä mitä saimme toiselta naapuriltamme . . . heureka . . .  me saimme sieltä ruotsinkielen!!!  . . . ja veronkannon jo muinaisista ajoista alkaen . . . saimme myös kartuttaa sodankäyntitaitojamme jo vuosisatojen ajan palvelemalla Ruotsin kuningasta, olihan Suomi Ruotsin maakuntana ainakin 600 vuoden ajan. Saimme myös Jari Sillanpään elävöittämään maamme tangoelämää ja koristamaan seiskan sivuja. Ja saimme toki useaan kertaan Ruotsilta turpaan jääkiekossa, maaotteluissa . . .  Joka tapauksessa Ruotsin ansiosta kuulumme enemmän länteen kuin itään. Että tack så mycket och så vidare. 

Tulikohan nyt tarkastelluksi tasapuolisesti tätä naapuriasiaa? Ehkä Kettumummolla on sittenkin aukkoja historian tietämyksessä  . . . enemmän aukkoja kuin lähinaapurin entisissä metsissä. 

Nyt herää kysymys tällä mummolla, että miksiköhän alun perin lähdin tarkastelemaan aikomaani asiaa juuri tältä kantilta? Pakko todeta, että jälleen kerran karkasi mopo mummon käsistä. Tarkoitus oli vain todeta, että kun tuli tuo koronakin, niin eipä taida puuttua enää kuin ne jo isossa kirjassa mainitut heinäsikkaparvet. Sen pituinen se. Peskää kätenne ja yskikään kainaloon, omaan, ei naapurin, oli hän sitten idästä eli lännestä.