Se tuo Luoja suuressa viisaudessaan antoi jokaiselle luomakunnan tyypille omanlaisensa tavan ilmaista itseään. Linnut visertävät, lehmät ammuvat, kissat naukuvat, koirat haukkuvat ja niin poispäin. Se, joka seisoi jonon alkupäässä, se sai hienoiten helisevän äänen ja loppupäähän jäi sitten härkälinnut ja korpit, sun muut riähkälinnut.
Antoihan se Luoja äänen ihmisillekin. Naisille hiukan kimakamman ja miehille möreämmän. Siinä ääniä jakaessaan Luoja unohti antaa sopivasti hienotunteisuutta. Niin miehille kuin etenkin naisille. Ja arvata saattaa, että juuri naisimmeiset olisivat tarvinneet tätä hienotunteisuutta tai tervettä järkeä, maalaisjärkeä tai miksi sitä nyt nimittäisi. Siinä suhteessa nimittäin, että milloin on hyvä puhua hiljaa hillitysti ja milloin saa päästää suustaan mitä tahansa sammakoita tai muita iljetyksiä ikään kuin ei olisi siellä omassa päässä, sieltä mistä se ääni ja puhe lähtee, kuin siellä olisi vain tyhjyyttään kumiseva pönttö. Tehden koko naisimmeisen suoranaiseksi pöntöksi. Kohtasin tässä yhtenä päivänä tällaisen tyhjän pöntön.
Kyllä minä nimittäin niin mieleni pahoitin, kun minulle puolituttu, entisestä naapurikirkonkylästä, nykyisestä kaupunginosakylästä meidän hyvien ihmisten kylään harrastuksensa perässä tullut naisimmeinen . . . liekö edes immeinen . . . alkoi selittää millainen hänen tuntemansa minun edesmennyt veljeni oli. Ei auttanut, vaikka sanoin heti, että kyllä minä veljeni tunsin ja tiesin hänen puutteensa, vikansa ja myös hänen hyvät puolensa. Olihan hän VELJENI.
Ei auttanut, ei. Nainen vain jatkoi katkeamatonta vuodatustaan. Avasi niin sanotusti sanaisen arkkunsa ja päästeli suustaan häikäilemättömästi kaikki rupisammakot, myrkkykäärmeet, onkilierot, koiranpaskat ja torakat . . . Sellainen oli veljesi . . . teki tuota . . . teki tätä . . . teki sitä . . . ja vaimonsa samanmoinen . . . hirveitä oli putket ja hulluuskohtaukset . . . lapsia unohtamatta . . .
Minulle tuli niin käsitäämättömän paha mieli, että joudun luopumaan harrastuksestani tämän pahansuovan aivottoman tyypin takia. Oi Luojani, minkä virheen teitkään, kun et antanut kaikille järkeä pään täytteeksi . . .
Tyhjä pönttö!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti