Kylläpä on kaunis ilma. Aurinko kimmeltää järven jäällä. Oikein häikäisee sateen ja harmauden - liukkaiden ja sohjoisten teiden - pimeän talven jälkeen, vai mikä se nyt oli - talveksi sitä ilmiötä ainakin sanottiin.
Elämää on siis tuvan ulkopuolellakin. Tuskin koskaan olen ulkoillut näin vähän, kuin tänä "talvena". Ei ole ollut puhtia lähteä liisan liukkaille tai kaisan kaljamille. Enempi vaan olen ollut tupatöissä yrittäen unohtaa vesisateen, myrskyt ja rännät. Melkein joka päivä olen sännännyt kirkonkylän suuntaan. Usein pullakorien kanssa, joskus matonkudekerät kassissa ja torstaisin maalausvälineet mukaan pakattuna. Kerran viikossa puodin suuntaan ja toisena päivänä kaupunkiin "humputtelemaan" kirppareille, maalailemaan tai käväisemään jonkin vaivan takia poliklinikoilla. Siinäpä se on aina päivä toiseks vaihtunut ja viikko vierähtänyt. Ihan hengästykseen asti.
Sitten tuli se tyssäys. Töksähti vauhti ihan kerralla. Karahti kivikkoon kettumummon käsistä jo aikoja sitten karannut mopo. Kaikki loppui kerta linttuulla. Tuli suuri huokaus - ihmetys - ällistys. Olo oli hetken, tai oikeastaan ihan parin päivän ajan, kuin häkkilinnulla - nokka kiinni ja siivet supussa.
Vaan siitäpä sitä vaan mummo käynnistyi uudella energialla. Matot pellolle, pölyt pihalle, harja ja imuri heilumaan, rätti kouraan ja eikun vauhtia masiinaan. Niin vuan käynnistyi mummo uuteen nousuun. Jippii karanteeni ja kokoontumiskielto! Hurraan käsienpesu ja oikea yskimistekniikka!
On ennenkin selvitty monesta, on niin monessa tervassa pyöritelty ja monta hiirenpaskaa syöty. Ehkä selvitään tästäkin kriisistä ja jäädään henkiin. Suapa nähä . . . Elämä jatkuu.
Aurinkoinen jää kutsuu potkukelkkailemaan. Pappa jo ahertaa rantteella. Lähden minäkin. Voikaa hyvin, peskää kädet saippualla ja yskikää kainaloon . . . omaan:)
Sitten tuli se tyssäys. Töksähti vauhti ihan kerralla. Karahti kivikkoon kettumummon käsistä jo aikoja sitten karannut mopo. Kaikki loppui kerta linttuulla. Tuli suuri huokaus - ihmetys - ällistys. Olo oli hetken, tai oikeastaan ihan parin päivän ajan, kuin häkkilinnulla - nokka kiinni ja siivet supussa.
Vaan siitäpä sitä vaan mummo käynnistyi uudella energialla. Matot pellolle, pölyt pihalle, harja ja imuri heilumaan, rätti kouraan ja eikun vauhtia masiinaan. Niin vuan käynnistyi mummo uuteen nousuun. Jippii karanteeni ja kokoontumiskielto! Hurraan käsienpesu ja oikea yskimistekniikka!
On ennenkin selvitty monesta, on niin monessa tervassa pyöritelty ja monta hiirenpaskaa syöty. Ehkä selvitään tästäkin kriisistä ja jäädään henkiin. Suapa nähä . . . Elämä jatkuu.
Aurinkoinen jää kutsuu potkukelkkailemaan. Pappa jo ahertaa rantteella. Lähden minäkin. Voikaa hyvin, peskää kädet saippualla ja yskikää kainaloon . . . omaan:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti