Kyliltä kuuluu kummia. Vanhojen ihmisten koteihin tunkeudutaan ja viedään häikäilemättömästi vähäiset eläkerahat. Ne eurot ja sentit, millä mummo tai pappa olisi ostanut jokapäiväisen leipänsä ja lenkkimakkaransa. Jo on aikoihin eletty. Että kehtaavat.
Aina on osa kansalaisista elättänyt itsensä vääryyttä ja vilunkia tekemällä. Kun ei työ maista, niin ennättää kuljailla ja venkoilla. Vaikka yhteiskunta elättää, antaa toimeentulotukea, asumistukea, työmarkkinatukea, jakaa hävikkiruokaa, jakaa eu-ruoka-apua. Niin eipä vaan riitä, vielä pitää nyhtää vähäosaisten vähätkin.
Sitten kun ei muuta jännitystä keksitä, niin ajellaan öiseen aikaa pitkin nukkuvia kyliä ja sytytellään tuleen mökkejä ja taloja. Että voi olla sairasta toimintaa. Ihan oksettaa. Sen sanon, ihan vaan varoitukseksi näin meidän kesken, että jos eksyvät tänne Kettukivelle, niin puolustautumis-strategia on valmiina:
Jos kutsumattomat riähkät avaavat oven, niin saavat ensimmäiseksi silmilleen parin yön aikan pottaan lirutetut mummonkuset. Eiköhän siinä ala jo mieli muuttua, kun urea valuu pitkin poskia . . .
Jos eivät vieläkään huomaa tulleensa väärään paikkaan, niin alkaa tulla päin näköä paistinpannua, kattilaa, kapustaa, kermanekkaa, porsliinilautasta, leipäveihteä, kahvelia ja kahvikuppia. Ja kovalla äänellä ja kiljumisella höystettynä. Jos selän kääntävät, eivätkä liiku tarpeeks noppeesti, niin iso kinkkuhaarukka saa kerrankin tekemistä. Sen kun tökkää ahteriin, niin eiköhän tokene . . .
Nyt pitää vaan toivoa, että kutsumattomat riähkät eivät eksy tähän mökkiin ja tietenkin pitää toivoa, ettei Kettumummo tee arviointivirhettä ja käy ihan asiallisella asialla liikkuvan lähimmäisen kimppuun.
Että soettakee Kettumummolle ennen kuin tulette käymään . . .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti