Iso kivi keskellä pihaa on se Kettukivi. Sen juurella on vanha Verkko-Ukko pitänyt ketunrautojaan silloin kauan aikaa sitten. Nyt kiven ympärillä on perennapenkki. Pajuista punottu reunus kiertää kiveä rannan puoleiselta reunalta ja luonnonkivireunus mökin puolelta.
Tänään kannoin metsästä sammaleisia kiviä ja parantelin kivireunusta. Lisäsin uutta multaa ja yritin poistaa kaikki mahdolliset rikkakasvit. Ihmettelin kuinka lujat juuret niillä onkaan. Rönsyleinikkien puristivat juurillaan kuin sormilla, että minä haluan jäädä tähän kukkatarhaan, tässä on hyvä kasvaa. Juolavehnä luikerteli valkoisine juurineen kuin käärme paratiisissa, sekin vaatien päästä asustamaan Kettukiven kukkatarhaan.
Voi, miten julma olinkaan! Häädin nämä sinnikkäät tunkeilijat, jotta vuohenjuurilla, varjoliljoilla, iiriksillä ja akileijoilla kukoistaisivat ja kaunistaisivat kukkatarhaa.
Nyt on ilta, ja järvi on aivan tyyni. Härkälintu ui vähän väliä laiturin ohi. Pienet kalat hyppivät ja kaislikosta kuuluu molskahduksia. Siellä ollaan kutupuuhissa. Niilläkin on kevättä rinnassa:)
Valko- ja sinivuokot kukkivat. Tuomissa on jo niin isot silmut, että niistä voi nähdä pienen pienet kukkatertut. Kasvit kurottavat versojaan päivä päivältä ylemmäksi maan pinnalta. Pikkulinnut valitsevat pesäpuitaan. On tämä niin kiireistä aikaa. Pitää ennättää kasvaa ja kuihtua, pesiä, munia ja kasvattaa poikaset maailmalle. Onneksi ihmisen taimi kehittyy hitaammin. Jää vanhemmille aikaa kasvaa yhdessä taimiensa kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti