Lenkki on heitetty, kotona siis jälleen. Kilometrejä kertyi auton mittariin pitkälti yli kahden tuhannen. Missäkö käytiin? Pohjoisessa, Lapissa ja jäämeren rannalla. Ilmat eivät suosineet meitä eikä muitakaan. Vaan eipä tuo paljonkaan haitannut, paitsi että maisemia jäi näkemättä kaatosateen takia.
Pykeijan kylä Varanginvuonon rannalla
Aivan ihana pieni kylä tien päässä. Kaunis hiekkaranta, vaan eipä näkynyt ketään uimassa. Lämmintä oli vähän yli kymmenen astetta, mutta sentään plussan puolella. Hiljainen oli kylä. Satamassa näkyi kaksi miestä juttusilla, kahvilassa tavattiin toiset kaksi ja hautausmaalla käveli pariskunta. Kaikkialla muualla aivan tyhjät kadut ja kujat. Missä lie ihmiset luuranneet, ei edes verhot heilahtaneet ikkunoissa. Joka tapauksessa näkemisen ja kokemisen arvoinen kylä.
Pilvet laahasivat meren yllä
Kovin tummasävyinen pysähtynyt maisema. Kauniit utuiset pilvet, rauha ja hiljaisuus koko maiseman yllä. Aaltojen hiomat kalliot ja sitkeästi kivenkoloihin juurtuneet kasvit.
Värejä löytyi rantakallioilta
Eilen tultiin kotiin ja heti tänä aamuna piti päästä metsään. Ensin korillinen keltaisia kanttarelleja ja sitten heti perään hinkillinen mustikoita. Marjojen kerääminen on kuin meditointia. Kerään marjat aina käsin. Haluan näin tervehtiä jokaista luonnon lahjoittamaa aarretta. Hyviä nämä aarteet ovatkin. Viime päivien aurinko on antanut marjoihin sitä kaivattua makeutta. Löytyi siis mustikoita, mutta myös kypsiä metsämansikoita.
Huomenna aion tehdä taas metsäretken. Enkä silloinkaan palaa kotiin tyhjin käsin:)
Nyt kaikki ulos luontoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti