Omalla kielellä

Kirjoittelenpa tuasiisa aekan kuluks. Lämpimästä siästä on suatu naattia tiällä Kettukivelläkkii. Oekeen on ollunna kesästä ja kaanista. Villasukatkii oun heittännä koivistan. 

Outtelen tässä pappoo kottii. Eilen läht, eikä vieläkään ou löytännä takas. Elekeehän hättäellä, oikeella asialla se on eikä missään joron jälillä! Mistä lie suanu viärän rytmin syvämmeesä ja nyt sitten tervettä miestä:) makkuuttaavat saeraalassa. Nälissään on varmaan ja suattaa olla pahalla piälläkii. Sähkötuoliin arvel joutuvasa. 

Se kun on niitä huumormiehiä tuo meijän pappa. Eihän se toenperrään sänkötuoliin. Muuten vuan pikkusen nukkuttoo hummaattaavat ja antavat lisävirtoo. Sillä pitäes rytmin tasottua. Jos jossaen päen valot lumpsaa, taekka töllötin männöö mykäs, niin johtuu ehken siitä, että miehen kokoselle miehelle annetaan virtoo isossa saeraalassa:) Nyt vuan peukut pystyy joka iikalla, että rytmi pallautuu ja pappa piäsöö takas Kettukivelle. 

Ette muute arvoo, miten on mukavata kirjottoo tällä omalla kielellä. Suap viäntee ja kiäntee eikä mäne kiel eikä sormet solomuun. Sitä joutu tuolla mualimalla niin helekatin monta vuotta puhumaan ja kirjottammaa kirjakielellä. Ja aena vuan asioo ja asioo asian perää. Nyt on tullu semmonen vappautus. Suap piästellä suustaan sanoja ihan niin kun ne tulloo, ihan niinku ne jo pienenä kyöränä oppi ja matki mitenkä äet ja sisarukset sanoja suustaan piästel. Äethä se piästelkii. Sillä ol sana hallussa ja iäntä piisas. Kuulu niin että tanner raeku. Tulpaha asiat aena kerralla seleväks:) Semmone muori ol Kettukiven mummolla. Hyvä ol muori:)