Sitä voi ihminen päivänsä viettää mitä ihmeellisimmillä tavoilla. Niin kuin tällaisen Luojan lämpimän päivän. Niin kaunista ja lämmintä ja melkein pilvetön taivas. Mutta mitäpä tekee Kettukiven mummo? Mummopa etsii ja etsii, tonkii laatikoita, purkaa kirjoja hyllystä ja etsii eikä löydä. Hyvä ettei itkua jo väännä neljän tunnin turhan touhuamisen jälkeen. Missä pirussa ne valokuvat on? Päänlahotustautiako tämä on, kun ei löydy se mitä etsitään? Ikään kuin uurastuksen sivutuotteena löytyy tosin monta sellaista asiaa, joita ei enää muistanut olevan olemassakaan. Että silleen!
Kun pappa sitten vihdoin iltapäivällä kotiutuu reissultaan, niin hän se muistaa oitis, että valokuvat ovat eräässä tietyssä kirjakaupan kassissa. Siinä, jonka kyljessä lukee: "Tässä on mielikuvitus liikkeellä." Ja mummo kipuaa taas parvelle ja aloittaa tonkimisen. Voi sitä helpotuksen tunnetta, kun lähes ensi minuutilla löytyy se punainen kassi ja kassiin kurkistettuaan, mummo huokaisee piiiitkäään ja hartaasti. Täällä ne hiivatin valokuvat vihdoin on!
Kyse oli siis kadonneista mustavalkovalokuvista. Niistä suurin osa on otettu ennen sotia. Siis melko vanhoja otoksia ja suuri osa paikoista ja ihmisistä meille tunnistamattomia. Huomenna on tarkoitus mennä Pielaveden puolelle papan sukulaistädin juttusille. Hänen muistilokeroistaan saattaa löytyä nimet ja paikat ja ehkä vielä jokin tarina kuviin liittyen. Odotan oikein innolla juttutuokiota tämän sukulaisen kanssa.
Niin mennä hurahti suuri osa tästä päivästä. Ei se mitään, löytyihän ne viimein. Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan . . . taitaa olla liian kaukaa haettu tuo aasinsilta, mutta toimii . . .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti