Tuli sentään valkea joulu ja voi sentään, tuli se jouluähky. Varkain hiipi ja kytisteli mokoma nurkan takana ja sieltä hyökkäsi juuri kun ihminen oli heikoimmillaan. Juuri kun maha oli täpösen täynnä, suklaat ja marmelaadit suupielissä . . . kilkan kalkan joululaulut . . . korvamadot pääkopan sisällä . . .
Kinkut, laatikot, rosollit, lohet, mädit, silakat. Näille sanon hyvästit, että ensi jouluun . . . jos silloinkaan . . . Riisipuuroa voidaan joskus haudutella lempeällä tulella ja nauttia kanelin tai rusinasopan kera. No, ehkä paistetaan pieni kinkku vielä . . . niin ja lipeäkala on vielä laittamatta. Mutta sehän onkin kevytruokaa muihin herkkuihin verrattuna. Parempi siis olla vannomatta, herkkusuita kun ollaan!
Hengissä on siis selvitty Kettukivellä tästäkin juhlapyhästä. Ensi joulu on sitten ensi joulu. Hyvin paljon mahdollista, että on hiljaisempi ja rauhallisempi kuin tämä.
Näillä puhheilla tuasiisa ensi kertaan. Sulatelkaa rauhassa . . .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti