se Kettumummon mielen ilolla täyttää.
Haavat havisevin punaisin lehdin,
niinköhän kaikesta nauttia ehdin.
Riimittely on kovin vaikeaa,
ero kesästä jopa haikeaa.
Oli lämmintä hellettä mielin määrin,
mutta nyt ei pidä ymmärtää väärin.
Toki syksystä nautin, värikirjosta kovin,
sävyt kuivien korsien, varpujen
ja huudot kurkien
niitä katselen ja kuuntelen tovin
jos toisenkin.
Oikea runoniekka jos oisin
ja loihtia kauniita sanoja voisin,
kuin pilvien taakse lentänyt eino,
olisi runo niin oiva keino.
Olen se tavallinen mummo
en hieno, en hento . . .
mieleltäni kuitenkin joskus rento.
Paras lopettaa riimittely kankea
ja palata kohti Kettumummon arkea . . .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti