Tuuli vonkuu Kettukivenmökin hirsien rakosissa ja viskoo pihalle puiden lehtiä, kuivuneita oksia ja käpyjä. Miisu ei viihdy pihalla. Ellu Kanaset ja Blondi muuttivat jo onneksi talvikotiin. Ero oli haikea, sen saatte uskoa. Ulkona on kuin keväinen Tapion riihenpuinti. Nyt taitaa olla asialla Tapion tytär Tellervo. Jospa hän on päättänyt siivota ennen pakkasten ja lumen tuloa. Hyvä Tellu. Muista kuitenkin, että annat meidän vielä nauttia ruskan väreistä, ettet ihan "nurkkia" myöten siivoa, vaan jätät vielä paljon ihailtavaa. Kiitos:)
Myrskyä on siis luvassa. Usein se tuo mukanaan sähkökatkoksia. Silloin ollaan täällä kuin pimennossa, vaikka aurinko paistaisikin. Parin tunnin katkoksen jälkeen ei puhelin enää toimi ja nettihän katkeaa heti. Sitten kaivetaan taas primuskeitin kaapista, kynttilät laatikoista ja tuijotellaan takkatulta. Ja kohta jo käynnistellään aggregaattia pelastamaan pakastimet sulamiselta. Sanonpahan vaan niin kuin olen ennenkin sanonut, että kynttilän valon romanttisuus ei sitten yhtään iske minuun.
Kettumummon sipulisato
Pihalla ja kasvimaalla olisi vielä ahertamista. Sipulisato on kyllä jo tallessa ja punajuuret säilötty. Tänä syksynä säilöin tietenkin tavallisia etikkapunajuuria, mutta myös hilloketta portviinin ja punaviinietikan, ynnä muiden tarpeiden kanssa. Avomaan kurkutkin on purkissa, ja ensimmäiset jo maisteltu. Rakuuna on kuivattu, pavut ja salaatit syöty, tilli ja persija säilötty pakastimeen. Kasvihuoneessa yrittää viimeiset tomaatit punertaa poskiaan ja porkkanarivit odottavat vielä nostamista. Samettiruusut loistavat edelleen. Istutin niitä alkukesästä kumppanuuskasveiksi sipulien ja porkkanoiden seuraksi.
Kuva on otettu leimukukkien aikaan ja samettiruusut ovat vain entisestään komistuneet
Tämän päivän olen ottanut löysin rantein. Ihan pikku pikku tupatöitä vain. Niin kuin esimerkiksi sienien siivoamista. Tuo vihreä sienikori on oikea taikakori. Joka kerran siinä on jotain kotiin tuomista pieneltäkin metsälenkiltä.
Yksi monista tämän syksyn sienikorillisista
Lepo ja löysäily tekee hyvää Kettumummollekin. Suosittelen kaikille. Jos olisin lääkäri, niin kirjoittaisin Metsäreseptin. Ilman tutkintoa voin näin mummoimmeisenä määrätä seuraavasti:
Rauhallista ja kiireetöntä kävelyä metsässä, luonnon tuoksujen haistelua, värien ihailua, kurkien huutojen kuuntelua, tuulenväreitä poskilla, istuskelua kannon nokassa, kuivalla säällä lepäilyä sammalikossa . . . Kolme kertaa viikossa vähintään 30 minuutin ajan ilman kännykkää tai muuta teknistä härpäkettä. Olkaa hyvä:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti