Tuulee, vettä tihuuttaa. Luonto ei osaa päättää onko syksy vai saisiko talvi jo tulla. Tulisi vaan. Olisi selkeämpää. Tietäisi mitä laittaa päälle. Kaivaisi vain kaapista kunnon talvitakin, lämpimät saappaat, kintaat ja pipon. Olisi elämässä jotain pysyvää. Olisi pakkanen, lunta ja järvessä jäät. Voisi lasketella potkurilla pitkin lahtia ja selkiä. Kääriytyisi mökin lämpöön kuin äidin syliin. Heräisi sitten kevätauringon loistoon.
Mutta nyt tuuli vinkuu nurkissa, kylmä sade kastelee. Orava pysyy kuusen oksien suojassa ja pikkulinnut puistelevat vesipisaroita höyhenistään. Rapsakka pikkupakkanen ja puhdas lumihanki ehkä heilläkin haaveena. Samaan haaveeseen voi yhtyä Kettumökin mummokin:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti