Teen tässä lähtöä. Niin kuin melkein joka päivä. Aina löytyy liikkeelle lähtemisen syy. Ei tarvitse kuin vilkaista kalenteria. Usein pitää oikein huokaista, että jaksaisinko, haluaisinko, huvittaisiko. Jos vaikka laiskottaisi tai väsyttäisi tai päätä kivistäisi tai rytmi olisi sekaisian! Eikä mitä, menoksi vaan. Mutta ensin meditoin ja keskityn naputtelemalla kirjaimia sanoiksi.
Vierivä kivi ei sammaloidu . . . sammaleinen kivi on mielestäni paljon kauniimpi kuin paljaaksi vierinyt. "Maton alle lakaistu hiekanjyvänen voi olla elämäsi kompastuskivi". Tällä aforismilla, ajatuksella, pääsin kolmenkymmenen parhaan joukkoon eräässä kilpailussa. Osallistujia oli tosin vain 58. Puoleen väliin asti siis ylsin. Osallistuin kahdella aforismilla. Sen toisen olen jo autuaasti unohtanut:) Hyvä minä!
Kettumummon siveltimestä tämä taulu "Etteisestä kammariin". Yleisölle nähtävissä Matkuksessa 14.-21.10.2018. Näyttelyn nimi on Riuttala - Savon sydänjuurilla.
Maalauksessa on pätkä räsymattoa. Lieneekö maton alla kätkeytyneinä hiekanjyviä? Räsymatot värittivät minunkin lapsuudenkotiani, osa vanhoista matoista värittää edelleen. Kangaspuut on koottuna ja odottavat saunamökissä kankaanlaittoa. Tapahtuu jonakin päivänä kunhan elämänmeno sopivasti rauhoittuu ja on kudonnan aika. Kaikki tulee aikanaan. Niin tulemiset kuin lähtemisetkin.
Maalauksessa on pätkä räsymattoa. Lieneekö maton alla kätkeytyneinä hiekanjyviä? Räsymatot värittivät minunkin lapsuudenkotiani, osa vanhoista matoista värittää edelleen. Kangaspuut on koottuna ja odottavat saunamökissä kankaanlaittoa. Tapahtuu jonakin päivänä kunhan elämänmeno sopivasti rauhoittuu ja on kudonnan aika. Kaikki tulee aikanaan. Niin tulemiset kuin lähtemisetkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti