Mitens nyt sitten, kun Toini onkin ihan Rositan näköinen ja Ellu kuin ilmetty Helmi? No Kukkosesta piti alunperin tulla apteekkari Kukkonen, enkä kerro siihen syytä sen tarkemmin, mutta apteekkari tipahti pois ja hänestä tuli pelkkä Kukkonen. Ja äänessä löytyy! Voi veljet, että tanner raikuu aamulla varhain.
Kesäasukkaille kaavailtiin etukäteen tietyt nimet. Ellu nyt tuli ihan luonnostaan mieleen, kun ajateltiin, että kana se on sellainen huoleton elukka ja saa viettää vetelää ja toimetonta kanan elämää. Sen kun vaan ruopottelee maata, nokkii jyviä ynnä muita eineksiä, käy pesässä pykeltämässä munan, jos pyrstön alla siltä tuntuu eikä sen enempää mieti huomista.
Typi ja Toini olivat Papan tuntemia erittäin puheliaita täti-ihmisiä tai siis oli ja oli, viimeksi mainittuhan elää vieläkin . . . Pappa muistelee kuinka Kasarmikadun yksiö suorastaan pursui äänistä, ikkään kuin sellaisesta naisten kaakatuksesta, kun nämä täti-immeiset sattuivat samaan aikaan kahvittelemaan. Pappa luikahti karkuteille samassa oven avauksessa, kun tätit tulivat. Poika lähti ja isä pojan perässä. Niinpä kaksi muuta kanaa sai nämä täti-immeisten nimet.
Mutta kun nyt Toini näyttää Rositalta . . . Voin melkein vannoa, että nimet vaihtuvat yhtä tiuhaan kuin kaikilla muillakin meillä asuneilla lemmikeillä. Gerbiilipojat olivat jossakin lyhyen elämänsä vaiheessa Jouko ja Kosti. Kääpiömäyräkoiralla oli montakin nimeä; Emppu, Eemu, Maantiemakkara, Pätkä ja Pötkylä. Oikealta nimelttään hän oli Essi.
Tyynenä aamuna äänet kiitää järven pintaa pitkin. Suattaa olla, että vastarannallakin Halli herää kesken unien. On se Kukkonen sen verta hyvä Kiekumaan. Eikä vielä yhtään kertaa ole tarvinnut laulaa sitä vanhaa tuttua laulua:
Laula kukko, laula kukko,
Peltoniemen kirjava kukko.
Jollet sinä kohta laula,
niin katkaisen minä sulta kaulan.
Vitsi vitsi! Eihän me nyt kaverilta kaulaa katkaista. Kunhan tässä muuten vain rallattelen.
Tänä aamuna Kukkonen oli ajastanut herätyskiekaisunsa jo kello neljäksi. Eikä suinkaan tyytynyt yhteen kiekaisuun. Viiteenkymmeneen jaksoin laskea, sitten lähdin keittämään kupposen kahvia ja odottelin, että Kukkonen oli kiekaisunsa kiekaissut ja kävin sitten uudelleen nukkumaan. Luoja kun on hyvvee hyvvyyttään antanna mummolle hyvät unenlahjat.
Kukkonen kiekuu ja Ellu vissiin pitelee korviaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti