Eilen illalla Kettukiven kesäasukkaat olivat jaloittelemassa asumuksensa ulkopuolella. Touhusivat niin pirteinä ja tyytyväisinä ja sitten taas välillä lepäilivät juhannusruusupensaan siimeksessä. Ihan kävi kateeksi. Että ne osaavatkin relata ja nauttia hetkestä.
Yleensä kesäasukkaat kulkevat yhtenä ryhmänä ja johtajana tietenkin kukkoilee itse herra Kukkonen. Tellu-neitirouva erottuu kylläkin porukasta. Usein hän jättäytyy erilleen, kiertää pihaa omia polkujaan, kuopsuttelee sieltä ja täältä, mutta on taas pian Kukkosensa lähettyvillä.
Aikansa pihaelämästä nautittuaan kesäasukkaat siirtyvät yhteistuumin takaisin asuntoonsa. Vaalea Ellu on useimmiten ensimmäisenä yläparvella täydessä unessa. Viimeisten joukossa tulevat sitten Tyyne ja tummahipiäinen Soma.
Eilen illalla asumukseen siirtyminen ei mennyt yhtä sutjakkaasti kuin aikaisemmin. Neitirouvat viivyttelivät. Tämä aivan selvästi hiukan hermostutti herra Kukkosta. Hän kurahtelikin kiukkuisesti muutaman kerran, mutta eivätpä neitirouvat helttaansa lotkauttaneet, vaan olivat ikäänkuin muina kotkottajina ja jatkoivat iltalenkkiään.
Herra Kukkonen on selvästi menettänyt uskottavuuttaan. Pari viikkoa sitten hän oli hippasilla Lulu-neidin kanssa ja kadotti muutaman sulan takamuksestaan jäädessään hipaksi, luikki sitten metsikköön ison kiven päälle. Neitirouvat katsoivat nokka auki, että sinne ryötäs livahti ja jätti meidät tänne selviytymään omine nokkinemme. Kyllä pitäisi herra Kukkosen nyt hiukan torhistua, että pääsisi jälleen ikään kuin kukoksi tunkiolle. Jos näin leikkisä ilmaus sallitaan:)
No, siirtyiväthän kesäasukkaat lopulta ovesta sisälle. Olisiko makaroni-iltapala vihreine lisukkeineen houkutellut sittenkin enemmän kuin lenkkeily? Mutta, kas kummaa, yhtä puuttui. Tellu-neitirouva oli taas omilla poluillaan. Yritettiin sitten ihan kaksissa miehin houkutella neitirouvaa yöpuulle, viskeltiin herkkupaloja ja juteltiin mukavia, mutta neitirouva vain nosti nokkaansa ja jatkoi lenkkiään. Monen jo melkein epätoivoisen yrityksen jälkeen annettiin lopulta periksi ja suljettiin kesäasukkaiden asumuksen ovi. Niin jäi Tellu-neitirouva oven taakse.
Ikkunasta sitten seurattiin miten neitirouva ratkaisee yöpymisongelman. Ensin hän kierteli asumuksen myötäpäivään ja kohta vastapäivään, kurkki ja kuikuili ja lopulta otti niin sanotusti siivet alleen ja lentää lekotteli katolle. Seuraavan kerran, kun ikkunasta vilkaisin, niin kas kummaa, Tellu-neitirouvahan se siellä istui tuomen oksalla tyytyväisnä silmät kiinni.
Taitaa olla Tellulla identiteettikriisi. Hän ei osaa päättää olisiko hän lintu vai kana tai peräti kala. Jos hän jonain päivänä yrkäilee järvelle päin, niin siinä tapauksessa on Tellu-parka ihan heltat sekaisin. Silloin kyllä tähdennän Tellulle, että kyllä sinä oot KANA.
Vain yhden kirjaimen ero erottaa Tellun ahvenista ja muikuista. Eläköön tämä pieni ero.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti