Olipa mukava päivä tänään. Jo heti aamusta päivä alkoi hyvissä merkeissä. Aurinko paistoi, puuro maistui ja lääkedosetistakin hoksattiin ottaa juuri tämän päivän aamulääkkeet. Nyt vähän arveluttaa . . . eikös tänään olekin eletty koko päivä keskiviikkoa? Sitähän minäkin, oikeassa olin . . . tarkistin sen juuri puhelimesta. Samalla selvisi, että kesäkuussa ollaan ja kuun puolessa välissä jo. No, vitsi vitsi. Kyllä me nyt sen verran ollaan järissään, että viikonpäivät ja kuukaudet on tiedossa. Vuotta sitten pitääkin jo hiukan pohtia . . . ainakin ollaan oikealla vuosituhannella, siitä olen vissin varma.
Ei se kuulkaa olisi mikään leikin asia, jos muisti alkaisi todella oikeasti heittää. Siis enemmän kuin nyt silloin tällöin pätkii. Ei ainakaan siinä vaiheessa, kun sen itse vielä hoksaisi. Sitten kun tarpeeksi monta ovea muistin kammareista olisi lopullisesti sulkeutunut, niin mikäpä siinä sitten. Olla höllöttäisi, söisi jos ruokaa laitettaisiin eteen, kävelisi, jos joku kävelyttäisi. Eipähän ainakaan tarvitsisi huolehtia laskuista . . . Kuuntelisi ikivihreitä Olavi Virran tangoja, Erkki Junkkarisen valsseja ja humppamusiikkia ilman, että nolouden tai häpeän puna kuumottaisi korvia. Saattaisi soittolistaan mahtua jokunen Hectorin tai Juicen kipalekin. Kun vaan olisi joku joka laittaisi levyn soimaan . . .
Tästä mukavasta päivästähän tässä piti kertoilla. Minua vie joskus mielikuvitus ihan jutun viereen. No, siinäpä aamupuuron jälkeen lähdettiin liikenteeseen. Ajeltiin ihan Savonmuan piäkaapuntiin Kuopijoon. Kehhuuvat, että siellä ollaan lupsakoeta ja eletään myötäkarvasessa tyylissä. Onhan siellä tok tori, kalakukot, Puijo ja mualiman viäräleukasin savon kielj. Ei siinä mittään, mukava kaapunti. Aurinko paistoi sielläkin ja Kuopio tanssii ja soi . . .
Toimiteltiin muutamat asiat. Hiukset sai uuden järjestyksen ja peilistä katsoi taas hiukan enemmän siedettävämmän näköinen mummoihminen. Käväistiin vielä kaupoissa, hörpättiin kahvit kirjastolla ja jatkettiin nuapurkunnan puolelle hyvien ystävien luo. Siellä oli jo pöytä katettuna, uuvet perunat kiehumassa ja pihvipannu kuumana. Siis melkeinpä suoraan ruokapöytään. Ja olipa hyvvee, maistui niin makoisalta. Nam nam! Maha täynnä olis ollut heleppo näläkästä jututtoo! Vaan eipä sattunut kohille yhtään näläkästä:)
Kiitos vielä kestityksestä Maisalle ja Reijolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti