Keskikesä - kesä kauneimmillaan - uuden vastan tuoksu - koivut porraspielessä - juhannusrieska tuohkosessa paistettuna - kokkotulet rannoilla - haitarimusiikki - juhannus ja NIITTYKUKAT.
Tänä juhannuksena niittykukat suorastaan loistivat teiden pientareilla. Päivänkakkarat, harakanhatut, hiirenvirnat, niittynätkelmät . . . Pirtti oli jo pesy puhtoinen ja pihamaakin laastu . . . valkoinen liina pöydällä, vain kukkapimppu maljakosta puuttui.
Ajelin juhannusmielellä kylätielle kukkia poimimaan. Olin ihaillut monena päivänä värikästä kukkaloistoa. Mutta huh, tulin ihan viimehetkellä. Kuulin kyllä ajellessani traktorin äänen. Ajattelin, että perinteisesti pelloille levitettäisiin lietelantaa elävöittämään puhtaan luonnon tuoksua. Ettei vaan kaapuntilaiset kesävieraat suorastaan vieraantuisi maaseudusta ja sen moninaisista tuoksuelämyksistä. Ennen sanottiin, että rahallehan se paska haesoo. Mitä lienevät menneet sukupolvet sillä tarkoittaneet? Joka tapauksessa lantaa oli levitetty perinteitä noudattaen monena juhannusaattona meidänkin seutuvilla.
Traktori ajelikin pitkin kyläteitä ja peltojen pientareita ja niitti nurin kaikki kauniit niittykukat. Hyvä ettei minulle kaunosielulle tullut itku silmään. Luojan kiitos niittokoneen terä oli niin sonotusti kesäterässä eli tavallista tylsempi. Sain kuin sainkin kerätyksi kauniin kimpun.
Ketä ihmeessä häiritsee kauneus ympärillä? Kukat, heinät, ruohot, ahomansikat? Kauneuden sanotaan olevan katsojan silmissä. Toinen näkee kauniina leikatun heinäsängen ja toinen ojan pientareilla kasvavat villikukat. Mutta, että juhannuksena. Oi ja voi! Olisi vasta huomenna niittänyt, kun kaikki kaupunkilaiset ja miksipä ei paikallisetkin kaunosielut, olisivat pakanneet autonsa ja suunnanneet koti kivikyliään. Olisipa tämä niittäjä itsekin kerännyt kimpun kukkia ja vienyt sen vaimolleen tai äidilleen toivotellen kaunista juhannusta.
Kiitos nyt kuitenkin, ettei sitä lietelantaa tänä juhannuksena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti