Viikko alkoi reippaalla vatukossa rymyämisellä. Tasapainoharjoitteena aivan oivallinen. Suosittelen:) Risukoissa ja kivikoissa edeten ja metsätraktorin syviä painanteita nelivedolla tai jopa loikkien ylittäessä, hiki virtaa ja nivelet on lujilla. Mutta suosittelen silti:) Etenkin, jos on tiedossa marjaisa vatukko ja mukana mukava juttukaveri, joka samalla toimii ikään kuin turvamiehenä. Nimittäin jos nilkka sattuu sanomaan stop ja vitilikossa eteneminen tyssää siihen, niin sitten juttukaveri tsemppaa nilkuttamaan lähimmän tien varteen apua odottamaan. Sillä olisihan se tosi noloa joutua palaamaan reissultaan kantokunnossa.
Ei kolmen tunnin rynnistely vatukossa kuitenkaan lannistanut Kettumummoa. Pienen virvoittavan kahvihetken jälkeen sienet jo kutsuivat pomijaansa. Ne suorastaan soittelivat kuin mytologian seireenit, että tule tänne, täällä me odotamme. Ei auta itku markkinoille. Vaikka en minä itkenytkään. Tuo sanonta vain tuntui niin sopivalta tähän väliin! Ei siis muuta kuin sienikori kainaloon ja metsään ikään kuin palautumaan vatukon tuomasta haasteesta.
Tuuli humisi puiden latvustossa. Joku tiainen äänteli maltillisesti, pyy päästeli lirinä-äänensä ja pyrähti lentoon aivan nenän edestä. Itikat toki inisivät tuttavallisesti korvan juuressa ja maa-ampiaisten pesänsuulla kävi kova surina. Korillinen täyttyi kuitenkin nopeasti ja aivan kukkuralleen. Vaikka kädet jo tärisivät reippaan parin tunnin metsässä samoilun jälkeen, niin suosittelen silti:) sienestystä!
Seuraavana aamuna auton nokka käännettiin kohti kaupunkia. Siellä asioita toimittaessa ja erilaisia kauppoja kierrellessä eilisen päivän jäljiltä kipeytynyt nilkka antoi merkkiä itsestään ja pakotti nilkuttamaan. Eipä nolottanut yhtään. Näytti noita nilkuttavia vanhenevia immeisiä olevan muitakin liikenteessä. Asiat kuitenkin toimitettiin ja Jälän kautta ajellen palattiin illansuussa kotipesälle, vaihtokauppojen ansiosta hirvipaisti takakontissa:) Kiitos ja terveiset Maisalle ja Reijolle:)
Kauppojen pitkät käytävät ja asvalttikadut tuntuivat nivelissä vielä aamullakin. Arveltiin, että otetaan tämä päivä rauhallisemmin. Eihän tässä olympialaisiin olla kuntoa kohottamassa, etenkin kun heittokäsi ja painonnostajan polvet ovat jo niin eilistä. Marjapensaiden ääressä istuen ja mukavia rupatellen täytettiin marja-astiat. Terveiset ja kiitokset vielä teille entisen kotikylän puutarhureille. Tiedätte kyllä ketä kiittelen, jos satutte tätä lukamaan:) Ja se kesäkeitto, se se vasta olikin herkullista. Nam ja kiitos:)
Eilen sitten leipomisten ja muiden kotiaskareiden jälkeen jäi vielä virtaa sen verran, että oli jälleen vastattava myönteisesti metsän lähettämään kutsuun. Aivan mahdottoman isoja ja maukkaita mustikoita löytyi ihan kotipihan lähettyviltä. Ja tänään paistui pullataikinaan tehty mustikkapiirakka. Hyvää kuuluu olevan.
Pilvistä taivasta tähyten harmittelen, että en enää tänään pääse sienimetsään. Niin olis kova hinku sinne. Jospa huomenna on poutaisempaa. Sitten Kettumummoa taas viedään. Ja ohhoh hohhoh kunto kohhoo . . .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti