Mummo ja Tyyne

Eilen aamulla olin jo aikaisin haistelemassa raikasta aamuilmaa. Naapuri tuntui ajelevan työmaalleen, siihen heräsin. Vilkaisin kelloa ja totesin, että ajoissa on tänäkin aamuna. Luontokappaleiden ääntelyt kuuluvat luontaisetuna Kettukiven äänimaailmaan, mutta heti jokin niistä poikkeava herättää. Luontokappaleella tarkoitan siis luonnossa elävää eläintä. Lienee tämä ilmaus tuttu muillekin kuin meille savolaisille.

Helppo oli hengittää lämmintä ja kosteaa ilmaa. Vettä on tuasiisa saatu, ihan jo tuntuis että kerta kaikkiaan riittää. Huhuu sinä Yläkerran Isäntä! Kuulehan pienen ja mitättömän Kettumummon hiljainen rukous! Tasan ei mene nyt tuasiisa tämä maailmanmeno. Täällä rämmitään sateen liottamilla teillä ja metsissä, viljapelloilla ja heinikoissa. Pistä tok hana jo kiinni ja siirrä savisen näköiset sadepilvet sinne päin maailmaa, missä ihmispolot kärsivät kuivuudesta.

Tänään aurinko näyttäytyi pilvien takaa jo heit aamulla. Ohut usva leijali järven pinnalla. Unet loppuivat jo kuuden aikoihin. Mikä lie, kun ei nukuta? Vaan joutaapa tässä valvomaan, joutava immeinen. Mutta on se joskus niin hirvittävän vaikeaa olla, jos ei ihan heti keksi jotain mukavaa ja mieleistä tekemistä. Tulee tunne, että aika menee jollakin tavalla hukkaan. Missähän lienee se hukka? Ja se suunnaton määrä hukkaan heitettyä aikaa? Sen aarreaitan kun löytäisi, niin voisi sieltä antaa lahjaksi lisäaikaa kaikille tarvitseville:)

Tänään sitten joutessani, kun nyt en mitään järellistä keksinyt, niin koppasin Tyynen syliin ja siinä sitten kotvasen aikaa jutusteltiin. Minä etupäässä juttelin ja seurailin, ettei vaan Tyynen takapäästä lörähtele tai lurahtele tai peräti pyllähdä jotain. Eipä pyllähtänyt tai pullahtanut. Niin oli Tyyne somasti ja siivosti sylissä. Ei pyristellyt maahan, kuunteli vaan päätään käännellen Kettumummon jorinoita.  

Kukkonen kyllä kierteli ja ääntelikin hiukan huolissaan. Ehkä varoitteli, ettei vaan olis Kettumummolla ketunhäntä kainalossa ja kanakeittotarpeet mielessä. Turhaan huolestui Kukkonen. Sen verran löytyy sivistystä tästä pihapiiristä, että eihän täällä kaveria aleta syömään. Nyhtökauraa laitetaan seuraavan kerran padan höysteeksi. Hiljaa oli Tyyne syliteltävänä, kerran vain äänähti. Luulen, että Tyyne sanoi juuri silloin "muikku", kun huomasi, että hän on filmattavana.